Klassinen kiinalaisen akupunktion historia
Kiinalainen akupunktio ´Zhenjiu´ on kehittynyt
monien eri historiallisten ajanjaksojen, vaiheiden ja koulukuntien
myötävaikutuksella n. 4000 vuoden ajan. Klassinen viiteen
elementtiin pohjautuva ajatusmalli kosmoksesta syntyi aikana, jolloin
ihminen koki olevansa yhtä muun luomakunnan kanssa. Ihminen
nähtiin osana luonnon suurta suunnitelmaa.
Elementtiajattelun syntyyn vaikuttivat vahvasti
intialais-filosofiset Veda-kirjat ja elementtiteoriaan perustuva
Ayerveda-lääketiede. Sen parissa oltiin käytetty
´Suchi Karma´-neulaterapiaa jo 7000 vuotta sitten.
Myös keisari Fu Hsin n. v 2500 e.Kr. kokoama
klassikko ´I Ching´- Muutosten Kirja - vaikutti
merkittävästi klassisen filosofian kehitykseen Kiinassa.
Asema vakiintuu
Viiden elementin oppi vakiinnutti asemansa Han-dynastian
aikana n. 200 e.Kr. Ajalle tyypillisesti yleinen huomio kohdistui
luontoon, luonnonlakeihin ja niiden ihmistä koskevien vaikutusten
tutkimiseen. Yhteydet Intiaan ja Persiaan olivat olleet kiinteät
ja vuorovaikutus vilkasta: elementtiajattelu oli saanut vaikutteita
Kiinan ulkopuolisilta kulttuurialueilta.
200-luvulla e.Kr julkaistiin vanhin tunnettu kiinalaisen
lääketieteen teos, ´Huangdi Neijing´-
Keltaisen Keisarin Sisätautiklassikko - , josta tuli kaiken
myöhemmän kiinalaisen lääketieteellisen kirjallisuuden
perusta ja innoittaja. Sen jotkut osat ovat mahdollisesti useita
tuhansia vuosia vanhoja. Akupunktio syntyi tukemaan elämän
ja terveyden säilyttämistä sekä sairauksien
estämistä. Samalla se tarjosi myös ihmisen olemassaololle
merkitystä.
Myöhemmin 200-luvulla julkaistiin useita muita
merkittäviä lääketieteellisiä tekstejä,
kuten esim. klassiseen akupunktioon keskittyvä ´Nanjing´
- Vaikeuksien Klassikko - ja ´Shang Han Lun´
- Keskustelu Kylmän Aiheuttamista Sairauksista. Tunnusomaista
kiiinalaiselle lääketieteelle oli, että jokaisella
dynastialla oli omat merkittävät lääkärinsä
ja kullakin aikakaudella esiintyi useita eri koulukuntia.
Mennyttä historiaa voi karkeasti jaotella
esim. seuraavasti:
- 600-luvulla: Arvostettiin korkealle Lääketieteen
Kuninkaan arvonimen saanutta lääkäri Sun Simiaota,
jolla oli syvällinen näkemys kiinalaisesta yrttilääketieteestä
sekä naisten ja lasten hoidosta.
- 1100-luvulla: Kiinassa nousi esiin koulukunta,
joka korosti Vatsan ja Pernan vahvistamisen ensiarvoisuutta sairauksien
hoidossa.
- 1500-luvulla: vaikutti lääketieteellinen
suuntaus, joka pyrki Yangin vahvistamisen kautta sairauksien
ja häiriöiden voittamiseen. Ming-dynastian aikakaudella
vaikuttanut merkittävä lääkäri Li Zhi Zhenin
ansioksi luetaan vieläkin käytössä oleva Materia
Medica-rohdosluettelo sekä pulssidiagnostiikan kehittely ja
standardisointi.
- 1600-1700-luvuilla pidettiin arvossa "Kuumien
sairauksien koulukuntaa".
Moderni aika
1900-luvun alkun Kiinaa leimasi poliittinen ja
sosiaalinen kuohunta. Kommunistisen valtakoneiston materiaalinen
maailmankatsomus loi muutospaineita myös kiinalaiseen lääketieteeseen,
jota ryhdyttiin muokkaamaan yhteiskunnan uusia arvoja vastaaviksi.
Tuhansia vuosia vanha hoitoperinne leimattiin mystiseksi, ja sitä
pidettiin jokseenkin sivistymättömänä ja epähienona.
Kiina kurkoitti länteen pyrkiessään uudistamaan lääketieteensä.
Länsimaisen lääkärikoulutuksen
saanut vallankumousjohtaja Sun Yat-Se vaikutti painokkaasti kiinalaisen
lääketieteen standardisointiin. Hänen aikanaan vanhoja,
usein sukujen sisäisiä hoitoperinteitä, ryhdyttiin
yhdenmukaistamaan ja uudenaikaistamaan uudelle Kiinalle paremmin
sopiviksi.
Perinteisen kiinalaisen lääketieteen
synty
1950-luvulla valtaan noussut johtaja Mao Tse Tung
jatkoi uudistuksia. Mao Tse Tungin hallintoaikana kiinalaista lääketiedettä
ryhdyttiin kutsumaan perinteiseksi kiinalaiseksi lääketieteeksi(engl.
Traditional Chinese Medicine, TCM), jossa yhdistyi käytännönläheinen
kiinalainen hoitoperinne ja länsimainen lääketiede.
Yhdenmukaistettu perinteinen lääketiede
ryhtyi hoitamaan ihmistä aiempaa enemmän fyysisistä
oireista käsin korostaen ulkoisten taudinaiheuttajien merkitystä
sairauksien synnyssä ja vältelläkseen kiinalaisen
ihmiskuvan henkisempiä prinsiippejä. Perinteisen kiinalaisen
lääketieteen mukainen hoito pyrki etsimään kehoon
hyökännyttä ulkoista patogeenia, kuten Kosteutta,
Kylmää tai Kuumaa hoidettavan pulssista ja kielestä.
Sisäelinten sairauksissa apuna käytettiin myös yrttilääkintää.
Klassinen akupunktion filosofiaa
Klassisessa viiden elementin akupunktiossa sairauden
syitä etsitään syvemmältä. Se huomioi tunteen
ja hengen tai tietoisuuden tasot sekä lähtee oletuksesta,
että ihmisen erilaisten olemuspuolien tasapainottaminen vie
eteenpäin elämässä. Perusajatuksena kaiken taustalla
oli jokaisen keisarin pyrkimys mahdollisimman terveeseen ja pitkään
elämään.
Viiden elementin tasapainottamisessa on tärkeää
huomioida seuraavat Kolme Aarretta, ´San Bao´:
Avain hyvinvointiin ja terveyteen löytyy
Kolmen Aarteen tasapainoisesta suhteesta. Riittävä lepo,
rentoutuminen ja hyvän henkisen kunnon ylläpitäminen
edesauttavat terveyttä. Samoin säännölliset
fyysiset harjoitukset, asianmukainen ravinto ja tasapainoinen suhde
ympäristöön.
Ihminen on syntynyt taivaan ja maan välissä,
jossa Jing ilmentää maata(Tu), Qi
ihmistä(Ren) ja Shen taivasta(Tian).
Kaikki kolme energiamuotoa ovat yhteydessä keskenään.
Jing liittyy perimään ja muodostaa perustan.
Qi toimii liikkeelle panevana voimana ja Shenin
tehtävänä on ohjata kokonaisuutta. Kolmen Aarten
ajatusta voi syventää tutustumalla seuraaviin kiinalaisen
lääketieteen kirjallisuudessa esiintyviin peruskäsitteisiin:
Kiinalaisen filosofian mukaan kaikki oleva on
Taon ilmentymää – Ikuisen ja Päättymättömän,
joka jakaantuu kahdeksi vastakkaiseksi ja toisiaan täydentäväksi
energiaksi Yin ja Yang. Yin ja Yang
ovat kaiken olevan sisäpuoli ja ulkopuoli, kaikkien vastakohtaisuuksien
pari, joiden energia (Qi) ilmenee viitenä vaiheena.
Viittä vaihettaa kutsutaan myös viideksi elementeiksi.
Viisi elementtiä ovat Vesi, Puu, Tuli,
Maa ja Metalli ja niiden tehtävänä on kuvata
mm. energian, Qi, eri laatuja. Elementeistä jokainen
luo omat sisäelimensä ja syvemmät sielun tasot (mikrotaso)
kuten myös luonnossa ilmenevät vuodenajat (makrotaso).
Kaikki elävä maailmankaikkeudessa kulkee alusta loppuun
näiden viiden laadullisen vaiheen halki.

Vesi, Puu, Tuli, Maa ja Metalli muodostavat yhdessä
elementtikehän, joka liittää ne toinen tosiinsa ja
jonka kierrossa kunkin elementin tulee täyttää oma
osuutensa. Diagnoosi ja hoito perustuvat ajatukseen, että jokaisella
ihmisellä on yksilöllinen suhde yhteen elementeistä.
Pääelementti suojelee ihmistä ja kantaa suurimmat
murheet, kun kärsimme. Se ilmentää fyysistä,
emotionaalista ja henkistä epätasapainoa, kun sairastumme
tai voimme huonosti.
Terveyteen ja tasapainoon vaikuttavat fyysisen
kehon lisäksi myös mieli ja henki sekä ihmistä
ympäröivät luonnonlait. Vahvalla luonnonlakien teoreettisella
mallilla ja akupunktikon omaan persoonaan sidotulla parantamistaidolla
on oleellinen merkitys viiden elementin akupunktiomallissa.
Klassinen akupunktio hoitomuotona
Hoitotilanteessa huomio kohdistetaan ensi sijassa
häiriintyneeseen elementtiin. Sen akupunktikko löytää
aistiensa avulla: hoitaja katselee, kuuntelee, haistelee, koskettaa
ja kyselee. Kun syytekijä löydetään, häiriö
tasapainotetaan, ja potilaan on mahdollista tervehtyä. Hoidon
onnistumisen kannalta on klassikkoteksteissä pidetty erityisen
tärkeänä akupunktikon henkilökohtaista asennetta
ja sisäistä käytöstä. Esim. Neijing-klassikko
korostaa, että hoitaja voi viedä potilasta vain sen verran
terveyden polulla kuin on itse sillä kulkenut.
Klassinen viiden elementin akupunktio on eräs
turvallisimmista, laaja-alaisimmista ja avarakatseisimmista käytössämme
olevista parantamismenetelmistä. Se on säilynyt kenties
aidoimmillaan Taiwanissa, Japanissa, Koreassa, Vietnamissa ja Tibetissä
sekä niissä Aasian maissa, joiden kulttuuri ja filosofia
ovat samankaltaisia kuin vanhan Kiinan ajan ajatustavat. Euroopassa
klassisella akupunktiolla on vahva jalansija erityisesti Ranskassa
ja Espanjassa.
Yllättäviä havaintoja kiinalaisen
lääketieteen nykytilasta ovat esittäneet mm. ranskalaiset
kiinalaisen lääketieteen asiantuntijat Jean Schatz ja
George de Tymowski väittäessään, että kiinalainen
lääketiede on Kiinassa kuollut ja tila on seurausta länsimaisen
materialistisen maailmankuvan suosimista klassisen kiinalaisen lääketieteen
kustannuksella.
KIRJALLISUUSVINKKEJÄ:
"The Yellow Emperor´s Classic
of Medicine - The Essential Text of Chinese Health And Healing",
Maoshing Ni, Shambhala 1995.
"Chinesische Medizin",
Pierre Huard & Ming Wong, Kindler Verlag, 1968, Fischer Verlag,
1973
"Chinese Medical Qigong Therapy
- Energetic Anatomy and Physiology", Jerry Alan Johnson,
2005
"Tao-Te-King", Lao-Tse,
Aatma&Biokustannus Oy& Blavatsky-looshi ry&Ruusu-Ristin
Kirjallisuusseura ry, 1989
"Ling Shu Or The Miraculos Pivot",
Wu Jing-Nuan, The Taoist Center & University of Hawaii Press,
1993
"Medicine in China - Nan-Ching -
The Classic of Difficult Issues", Paul U. Unschuld, University
of California Press, 1986.
|