Klassinen kiinalaisen akupunktion historia

Kiinalainen akupunktio ´Zhenjiu´ on kehittynyt monien eri historiallisten ajanjaksojen, vaiheiden ja koulukuntien myötävaikutuksella n. 4000 vuoden ajan. Klassinen viiteen elementtiin pohjautuva ajatusmalli kosmoksesta syntyi aikana, jolloin ihminen koki olevansa yhtä muun luomakunnan kanssa. Ihminen nähtiin osana luonnon suurta suunnitelmaa.

Elementtiajattelun syntyyn vaikuttivat vahvasti intialais-filosofiset Veda-kirjat ja elementtiteoriaan perustuva Ayerveda-lääketiede. Sen parissa oltiin käytetty ´Suchi Karma´-neulaterapiaa jo 7000 vuotta sitten.

Myös keisari Fu Hsin n. v 2500 e.Kr. kokoama klassikko ´I Ching´- Muutosten Kirja - vaikutti merkittävästi klassisen filosofian kehitykseen Kiinassa.

Asema vakiintuu

Viiden elementin oppi vakiinnutti asemansa Han-dynastian aikana n. 200 e.Kr. Ajalle tyypillisesti yleinen huomio kohdistui luontoon, luonnonlakeihin ja niiden ihmistä koskevien vaikutusten tutkimiseen. Yhteydet Intiaan ja Persiaan olivat olleet kiinteät ja vuorovaikutus vilkasta: elementtiajattelu oli saanut vaikutteita Kiinan ulkopuolisilta kulttuurialueilta.

200-luvulla e.Kr julkaistiin vanhin tunnettu kiinalaisen lääketieteen teos, ´Huangdi Neijing´- Keltaisen Keisarin Sisätautiklassikko - , josta tuli kaiken myöhemmän kiinalaisen lääketieteellisen kirjallisuuden perusta ja innoittaja. Sen jotkut osat ovat mahdollisesti useita tuhansia vuosia vanhoja. Akupunktio syntyi tukemaan elämän ja terveyden säilyttämistä sekä sairauksien estämistä. Samalla se tarjosi myös ihmisen olemassaololle merkitystä.

Myöhemmin 200-luvulla julkaistiin useita muita merkittäviä lääketieteellisiä tekstejä, kuten esim. klassiseen akupunktioon keskittyvä ´Nanjing´ - Vaikeuksien Klassikko - ja ´Shang Han Lun´ - Keskustelu Kylmän Aiheuttamista Sairauksista. Tunnusomaista kiiinalaiselle lääketieteelle oli, että jokaisella dynastialla oli omat merkittävät lääkärinsä ja kullakin aikakaudella esiintyi useita eri koulukuntia.

Mennyttä historiaa voi karkeasti jaotella esim. seuraavasti:

- 600-luvulla: Arvostettiin korkealle Lääketieteen Kuninkaan arvonimen saanutta lääkäri Sun Simiaota, jolla oli syvällinen näkemys kiinalaisesta yrttilääketieteestä sekä naisten ja lasten hoidosta.

- 1100-luvulla: Kiinassa nousi esiin koulukunta, joka korosti Vatsan ja Pernan vahvistamisen ensiarvoisuutta sairauksien hoidossa.

- 1500-luvulla: vaikutti lääketieteellinen suuntaus, joka pyrki Yangin vahvistamisen kautta sairauksien ja häiriöiden voittamiseen. Ming-dynastian aikakaudella vaikuttanut merkittävä lääkäri Li Zhi Zhenin ansioksi luetaan vieläkin käytössä oleva Materia Medica-rohdosluettelo sekä pulssidiagnostiikan kehittely ja standardisointi.

- 1600-1700-luvuilla pidettiin arvossa "Kuumien sairauksien koulukuntaa".

Moderni aika

1900-luvun alkun Kiinaa leimasi poliittinen ja sosiaalinen kuohunta. Kommunistisen valtakoneiston materiaalinen maailmankatsomus loi muutospaineita myös kiinalaiseen lääketieteeseen, jota ryhdyttiin muokkaamaan yhteiskunnan uusia arvoja vastaaviksi. Tuhansia vuosia vanha hoitoperinne leimattiin mystiseksi, ja sitä pidettiin jokseenkin sivistymättömänä ja epähienona. Kiina kurkoitti länteen pyrkiessään uudistamaan lääketieteensä.

Länsimaisen lääkärikoulutuksen saanut vallankumousjohtaja Sun Yat-Se vaikutti painokkaasti kiinalaisen lääketieteen standardisointiin. Hänen aikanaan vanhoja, usein sukujen sisäisiä hoitoperinteitä, ryhdyttiin yhdenmukaistamaan ja uudenaikaistamaan uudelle Kiinalle paremmin sopiviksi.

Perinteisen kiinalaisen lääketieteen synty

1950-luvulla valtaan noussut johtaja Mao Tse Tung jatkoi uudistuksia. Mao Tse Tungin hallintoaikana kiinalaista lääketiedettä ryhdyttiin kutsumaan perinteiseksi kiinalaiseksi lääketieteeksi(engl. Traditional Chinese Medicine, TCM), jossa yhdistyi käytännönläheinen kiinalainen hoitoperinne ja länsimainen lääketiede.

Yhdenmukaistettu perinteinen lääketiede ryhtyi hoitamaan ihmistä aiempaa enemmän fyysisistä oireista käsin korostaen ulkoisten taudinaiheuttajien merkitystä sairauksien synnyssä ja vältelläkseen kiinalaisen ihmiskuvan henkisempiä prinsiippejä. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukainen hoito pyrki etsimään kehoon hyökännyttä ulkoista patogeenia, kuten Kosteutta, Kylmää tai Kuumaa hoidettavan pulssista ja kielestä. Sisäelinten sairauksissa apuna käytettiin myös yrttilääkintää.

Klassinen akupunktion filosofiaa

Klassisessa viiden elementin akupunktiossa sairauden syitä etsitään syvemmältä. Se huomioi tunteen ja hengen tai tietoisuuden tasot sekä lähtee oletuksesta, että ihmisen erilaisten olemuspuolien tasapainottaminen vie eteenpäin elämässä. Perusajatuksena kaiken taustalla oli jokaisen keisarin pyrkimys mahdollisimman terveeseen ja pitkään elämään.

Viiden elementin tasapainottamisessa on tärkeää huomioida seuraavat Kolme Aarretta, ´San Bao´:

• elämänvoima Jing

• elinvoima Qi

• mielen ja hengen taso Shen

Avain hyvinvointiin ja terveyteen löytyy Kolmen Aarteen tasapainoisesta suhteesta. Riittävä lepo, rentoutuminen ja hyvän henkisen kunnon ylläpitäminen edesauttavat terveyttä. Samoin säännölliset fyysiset harjoitukset, asianmukainen ravinto ja tasapainoinen suhde ympäristöön.

Ihminen on syntynyt taivaan ja maan välissä, jossa Jing ilmentää maata(Tu), Qi ihmistä(Ren) ja Shen taivasta(Tian). Kaikki kolme energiamuotoa ovat yhteydessä keskenään. Jing liittyy perimään ja muodostaa perustan. Qi toimii liikkeelle panevana voimana ja Shenin tehtävänä on ohjata kokonaisuutta. Kolmen Aarten ajatusta voi syventää tutustumalla seuraaviin kiinalaisen lääketieteen kirjallisuudessa esiintyviin peruskäsitteisiin:

• Yin ja Yang

• Wu Xing - 5 elementtiä

• Qi, Jing ja Shen

• Jing-Luo - meridiaaniverkosto
  

Kiinalaisen filosofian mukaan kaikki oleva on Taon ilmentymää – Ikuisen ja Päättymättömän, joka jakaantuu kahdeksi vastakkaiseksi ja toisiaan täydentäväksi energiaksi Yin ja Yang. Yin ja Yang ovat kaiken olevan sisäpuoli ja ulkopuoli, kaikkien vastakohtaisuuksien pari, joiden energia (Qi) ilmenee viitenä vaiheena. Viittä vaihettaa kutsutaan myös viideksi elementeiksi.

Viisi elementtiä ovat Vesi, Puu, Tuli, Maa ja Metalli ja niiden tehtävänä on kuvata mm. energian, Qi, eri laatuja. Elementeistä jokainen luo omat sisäelimensä ja syvemmät sielun tasot (mikrotaso) kuten myös luonnossa ilmenevät vuodenajat (makrotaso). Kaikki elävä maailmankaikkeudessa kulkee alusta loppuun näiden viiden laadullisen vaiheen halki.

Vesi, Puu, Tuli, Maa ja Metalli muodostavat yhdessä elementtikehän, joka liittää ne toinen tosiinsa ja jonka kierrossa kunkin elementin tulee täyttää oma osuutensa. Diagnoosi ja hoito perustuvat ajatukseen, että jokaisella ihmisellä on yksilöllinen suhde yhteen elementeistä. Pääelementti suojelee ihmistä ja kantaa suurimmat murheet, kun kärsimme. Se ilmentää fyysistä, emotionaalista ja henkistä epätasapainoa, kun sairastumme tai voimme huonosti.

Terveyteen ja tasapainoon vaikuttavat fyysisen kehon lisäksi myös mieli ja henki sekä ihmistä ympäröivät luonnonlait. Vahvalla luonnonlakien teoreettisella mallilla ja akupunktikon omaan persoonaan sidotulla parantamistaidolla on oleellinen merkitys viiden elementin akupunktiomallissa.

Klassinen akupunktio hoitomuotona

Hoitotilanteessa huomio kohdistetaan ensi sijassa häiriintyneeseen elementtiin. Sen akupunktikko löytää aistiensa avulla: hoitaja katselee, kuuntelee, haistelee, koskettaa ja kyselee. Kun syytekijä löydetään, häiriö tasapainotetaan, ja potilaan on mahdollista tervehtyä. Hoidon onnistumisen kannalta on klassikkoteksteissä pidetty erityisen tärkeänä akupunktikon henkilökohtaista asennetta ja sisäistä käytöstä. Esim. Neijing-klassikko korostaa, että hoitaja voi viedä potilasta vain sen verran terveyden polulla kuin on itse sillä kulkenut.

Klassinen viiden elementin akupunktio on eräs turvallisimmista, laaja-alaisimmista ja avarakatseisimmista käytössämme olevista parantamismenetelmistä. Se on säilynyt kenties aidoimmillaan Taiwanissa, Japanissa, Koreassa, Vietnamissa ja Tibetissä sekä niissä Aasian maissa, joiden kulttuuri ja filosofia ovat samankaltaisia kuin vanhan Kiinan ajan ajatustavat. Euroopassa klassisella akupunktiolla on vahva jalansija erityisesti Ranskassa ja Espanjassa.

Yllättäviä havaintoja kiinalaisen lääketieteen nykytilasta ovat esittäneet mm. ranskalaiset kiinalaisen lääketieteen asiantuntijat Jean Schatz ja George de Tymowski väittäessään, että kiinalainen lääketiede on Kiinassa kuollut ja tila on seurausta länsimaisen materialistisen maailmankuvan suosimista klassisen kiinalaisen lääketieteen kustannuksella.

KIRJALLISUUSVINKKEJÄ:

"The Yellow Emperor´s Classic of Medicine - The Essential Text of Chinese Health And Healing", Maoshing Ni, Shambhala 1995.

"Chinesische Medizin", Pierre Huard & Ming Wong, Kindler Verlag, 1968, Fischer Verlag, 1973

"Chinese Medical Qigong Therapy - Energetic Anatomy and Physiology", Jerry Alan Johnson, 2005

"Tao-Te-King", Lao-Tse, Aatma&Biokustannus Oy& Blavatsky-looshi ry&Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura ry, 1989

"Ling Shu Or The Miraculos Pivot", Wu Jing-Nuan, The Taoist Center & University of Hawaii Press, 1993

"Medicine in China - Nan-Ching - The Classic of Difficult Issues", Paul U. Unschuld, University of California Press, 1986.