Kouluttajien palsta - artikkeleita ja henkilöhaastatteluja
Pernan ja Vatsan terveyden tärkeydestä
- PhD, L.Ac. Robert Chu
Jin-dynastian aikainen lääkäri Li Dong Yuan edusti
koulukuntaa, joka korosti Vatsan ja Pernan vahvistuksen tärkeyttä
kiinalaisessa lääketieteessä. Lin teoriat selittivät,
että krooniset sairaudet johtuvat suurelta osin huonolaatuisesta
ravinnosta ja aliravitsemuksesta. Hänen ratkaisunsa kroonisiin
vaivoihin oli Pernan ja Vatsan hoitaminen yrttilääkinnän
ja akupunktion keinoin. Käytän itse säännöllisesti
Lin yrttireseptejä ja –periaatteita hoitaessani Mestari
Tungin akupunktiolla asiakkaitani. Vahvistan voimalla Perna- ja
Vatsalaukku-meridiaaneja, silloin kun ehkäisen sairauksia ja
hoidan kroonisia vaivoja kuten astmaa, korkeaa verenpainetta, korkeaa
kolestrolia, diabetesta ja syöpää. Kiinalaisessa
lääketieteessä Maa-elementti edustaa Pernaa ja Vatsaa
ja sen uskotaan olevan ”elimistön keskus.” Näin
ajatellen Pernan ja Vatsan hoitaminen auttaa kaikkiin vaihoihin.
Olen itse kiinnittänyt viime aikoina huomiota
omaan ravitsemukseeni ja teen fyysisiä harjoitteita säännöllisesti,
kun saan vähänkin aikaa itselleni. Harjoittelen klinikallani
usein hoitojen lomassa. Iltasyöminen on kielletty puheenaihe
ja yritän todellakin olla syömättä iltaisin.
Yritän myös välttää liiallista kylmien
juomien ja makeiden virvokkeiden nauttimista(esim. soodat ja jääteet)
. Pyrin valitsemaan mieluiten sokeroimattoman jääteen
ilman jäätä ja huoneenlämpöistä keitettyä
vettä. Näin siksi, että Perna ei pidä kylmästä
kuten kiinalainen lääketiede asian ilmaisee. Kylmä
estää Pernan toimintoja niin, ettei se kykene muuntamaan
ruokaa energiaksi eikä kuljettamaan energiaa kehoon niin kuin
sen pitäisi. Kylmä ravinto sellaisenaan vaikuttaa varmasti
energiaasi ja se voi ilmetä ylipainona, turvotuksena, väsymyksenä,
vatsan pingottuneisuutena, ruuansulatushäiriöinä,
ummetuksena tai ripulina. On siis parempi välttää
kylmiä ruokia – tai ainakin nauttia lämpimää
juomaa tai kumaa keittoa salaatin tai voileivän kanssa.
On luonnollista, että jos ruoka valmistetaan
inkiväärin tai kanelin kera, ruuan energeettinen muoto
muuttuu lämpimäksi ja Pernan ja Vatsan toiminta vahvistuu.
Tämän vuoksi kiinalainen ruoka melkein aina keitetään
inkiväärin kanssa. Inkivääri toimii myös
myrkkyjen poistajana ja sopii erityisesti esim. äyriäisten
ja kasvisten kanssa.
Kun syöt, älä koskaan syö itseäsi aivan
täyteen, vaan pyri täyttämään vatsasi n.
2/3 verran. On tärkeää, että pureskelet ruokasi
hyvin ennen nielemistä. Ruokailun tulisi olla rauhallista.
Kiinalaisessa perinteessä ajatellaan, että syödessä
ei pitäisi puhua liiaksi, koska puhuminen voi häiritä
Pernan ruuansulatustehtävää. Näin erityisesti
silloin, jos keskustelu herättää vahvoja tunteita
kuten vihaa, pelkoa, surua. Liiallinen ajattelu tai pohdinta voi
myös aiheuttaa ruuansulatustoimintojen häiriintymistä.
Älä siis työskentele, katso televisiota, pelaa videopelejä
syödessäsi. Television ja ruokailun yhdistäminen
ei ole hyvä ajatus. Ei myöskään samanaikainen
seksi ja ruokailu.
Joskus voi syödä salaattia tai päivällisen
buffet-pöydästä, mutta silloinkin pidättyminen
kohtuudessa on tarpeen. Syö aina lämpimät ruuat ensin,
aloita esim. keitolla. Jatka sitten salaatilla, alkupaloilla ja
sitten pienellä jälkiruualla. Luulenpa melkein, että
eräillä ravintoloilla on jopa strategianaan tuoda jäävettä
pöytään ja tarjoilla alkuun kylmä salaatti,
sillä näin asiakas tulee nopeammin täyteen. Jälkiruuaksi
on parasta nauttia pieni pala tuoretta hedelmää kuin että
ottaisit kylmän jäätelön, makean piiraan, kakun,
keksin tai jotain muuta makeaa. Pieni pala vesimelonia voi auttaa
suolen toimintaan, ja se vie janon ja saa Pernan pyytämään
lisää makeaa. Kiinalaisessa lääketieteessä
sanotaan, että Perna kaipaa makeaa ja että makea maku
vahvistaa Pernaa. Ylensyöminen ja epänormaali makeiden
tuotteiden nauttiminen voi estää Pernan normaaleita ruuansulatustoimintoja.
Ruokailun jälkeen, hiero vatsaasi myötäpäivään
36 kertaa, se auttaa ruuansulatusta stimuloiden kehon luonnollista
ruuansulatusenergiaa. Sanonta kuuluu, että jos ottaa 100 askelta
ruokailun jälkeen, voi elää 100 vuotiaaksi! On luonnollista,
että pieni kävely ruokailun jälkeen auttaa ravinnonsulatusta
ja suolistoa, edistää verenkiertoa ja polttaa myös
muutaman syödyn kalorin.
Jos seuraat näitä pieniä viisauden helmiä,
voit saada pitkän elämän.
LÄHDE: http://www.chusaulei.com/index.php?entry=entry051228-202222
Keltaisen keisarin Huang Din ja
henkilääkäri Qi Bon keskustelu eri alueille parhaiten
sopivista hoitomenetelmistä - kouluttaja Raimo Lindroos
Vanhat kiinalaiset klassikot tekevät eroja
eri vuodenaikojen, eri ilmansuuntien ja eri vuorokaudenaikojen välillä.
Esimerkiksi erilaisten terapiamuotojen syntyhistoriat ovat sidoksissa
valtakunnan eri osiin ja ilmansuuntiin.
Keltaisen Keisarin Sisätautiklassikon, Huangdi
Neijing Suwen, osa I, 4. käärö, 12 luku kertoo
aiheesta seuraavaa:
Huang Di kysyi: "Lääkärit parantavat
sairauksia. He hoitavat samaa sairautta eri menetelmillä ja
kuitenkin kaikki onnistuvat. Kuinka tämä on mahdollista?"
Qi Bo vastasi: ”Tämä johtuu maan voimista."
"Idässä (dong-fang), jossa maa ja taivas
aloittavat luomistyönsä (itä vastaa kevättä),
ihmiset asuvat meren rannalla. He syövät kalaa ja ovat
mieltyneet suolan käyttöön. Elämä on näillä
seuduilla rauhallista. Ravintoa on kylliksi ja se on hyvää.
Kalaruoat keräävät kuumuutta sisälle. Suolan
käyttö vahingoittaa verta. Tästä syystä
nämä ihmiset ovat ihonväriltään tummia
ja rakenteeltaan laihoja. Sairauksina ovat haavaumat ja paiseet.
Näitä voidaan hoitaa piikivisillä paiseneuloilla
(bian shi). Tästä syystä kivisten paiseneulojen käytön
voidaan sanoa olevan peräisin idästä.
Länsi (xi-fang) on metallien ja jaden maata.
Ihmiset asuvat hiekkakivisissä asunnoissa. Taivas ja maa vetäytyvät
yhteen (länsi vastaa syksyä ja sadonkorjuuta). Ihmiset
elävät kukkuloilla ja ovat alttiina monille tuulille.
Vesi ja maa ovat vankkoja ja voimakkaita. Ihmiset eivät viljele
maata. He pukeutuvat karkeasta kankaasta tehtyihin vaatteisiin ja
nukkuvat olkimatoilla. He syövät runsaasti ja ovat lihavia.
Tästä syystä haittavaikutukset (xie) eivät kykene
vahingoittamaan heitä ulkoisesti. Sairauksina ovat sisätaudit.
Näitä voidaan parhaiten parantaa myrkyllisillä lääkkeillä
(du yao). Tästä syystä myrkkylääkkeiden
käytön voidaan sanoa olevan peräisin lännestä.
Pohjoinen (bei-fang) on taivaan ja maan sulkeutumisen
ja varastoitumisen aluetta. (Pohjoinen vastaa talvea ja varastoitumista).
Maaperä on ylänköä, jossa ihmiset elävät
kukkuloilla. Kylmät tuulet ja jäätävä kylmyys
vallitsevat. Ihmiset elävät onnellisina avoimilla paikoilla
ja käyttävät ravinnokseen maitoa (ja maitotaloustuotteita).
Varastoitunut kylmyys luo täyteys-syndroomia (kylmyys tukkii
ja aiheuttaa paikallisia ylitiloja). Näitä voidaan parhaiten
hoitaa moksibustiolla. Tästä syystä moksibustion
voidaan sanoa olevan peräisin pohjoisesta.
Etelässä (nan-fang) taivas ja maa luovat
pitkän kasvukauden (etelä vastaa kesää). Tämä
on yinin täyteyden aluetta. Maa on alavaa, vettä on maaperässä
heikosti, mutta sumut keräävät tarvittavan kosteuden.
Ihmiset pitävät happamasta ruoasta. He ovat kaikki luonteeltaan
puuhakkaita ja iholtaan punoittavia. Sairauksina ovat erilaiset
kouristukset, halvaukset ja tukkeutumat (reuma). Näitä
voidaan parhaiten hoitaa ohuilla neuloilla. Tästä syystä
yhdeksän erilaisen neulan käytön voidaan sanoa olevan
peräisin etelästä.
Keskusta (zhong-yang) on kosteaa tasankoa. Taivas
ja maa luovat ylenpalttisesti lukemattomia maan antimia. (Keskusta
vastaa nykyään myöhäiskesää). Ihmiset
syövät mitä erilaisimpia ravintoaineita, mutta he
eivät tee työtä. Tästä syystä sairauksina
ovat erilaiset velttoustilat (wei), pyörtyily (jue) ja kylmä-kuuma-vaivat
(vilustumistaudit). Näitä vaivoja voidaan parhaiten hoitaa
dao-yin harjoituksilla ja hieronnalla. Tästä syystä
dao-yin harjoitusten ja hieronnan voidaan katsoa olevan peräisin
keskeltä valtakuntaa."
Tästä syystä mestarit käyttivät näitä
menetelmiä yksinään tai erilaisina yhdistelminä
sairauksien parantamiseksi. Menetelmät olivat niin erinomaisia,
että niillä voitiin parantaa kaikenlaisia sairauksia.
Erilaisten sairauksien luonteet ja väritykset otettiin tarkasti
huomioon. Tämä on parantamistaidon suurta tiedettä.
YI FA FANG YI LUN'in käännöksen copyright ©
Raimo Lindroos, Prometheus-institute, 1999.
Kouluttaja Kari Purhosen haastattelu
- Pirkko Hiilamo (20.3.2007)
1. Onko mielestäsi www.klassinenakupunktio.org
sivusto tarpeellinen ja palveleeko se kuluttajaa?
Ehdottomasti. Sekä kuluttajan että meidän itsemme
kannalta on tärkeää informoida saatavilla olevista
hoito- ja koulutusmahdollisuuksista Suomessa.
2. Onko klassinen akupunktio, jossa
huomioidaan 5 elementin systemaattiset vastaavuudet, toimiva hoitomuto?
Kyllä. Klassinen akupunktio ja yleensäkin akupunktio
on taitavan asiansa osaavan hoitajan käsissä erittäin
toimiva hoitomuoto.
3. Soveltuuko akupunktio
myös osaksi virallista terveydenhoitoa?
Akupunktiota tehdään Suomessa lääkärien
ja fysioterapeuttien toimesta osana virallista terveydenhoitoa.
Akupunktio on ts. virallisesti sopivaa silloin, kun sitä harjoittaa
ko. ammattiryhmiin kuuluva henkilö. Monissa maissa kuten esim.
useissa U.S.A:n osavaltioissa akupunktio on virallinen hoitomuoto,
jota harjoittaa mm. perinteisen kiinalaisen lääketieteen
koulutuksen saaneet lisenssoidut ammattilaiset eikä vain tietty
ammattiryhmä kuten meillä Suomessa. Suomessa kuten useissa
muissakin maissa toteutetaan terveydenhoitoa monopoliaseman turvin,
jossa kuluttaja on häviäjänä.
4. Jos se mielestäsi
soveltuu osaksi virallista terveydenhoitoa, niin miten perustelet
asiaa?
Klassisella akupunktiolla voidaan hoitaa monia toiminnallisia
vaivoja ilman haitalllisia sivuvaikutuksia. Nykyään terveyskeskukset
ovat täynnä potilaita, joiden vaivojen annetaan ymmärtää
olevan "korvien välissä". Ei paneuduta oireiden
taustalla olevan todellisen syyn löytämiseen, vaan potilaiden
avun tarvetta vähätellään. Klassinen akupunktio
on erityisen käyttökelpoinen hoitomuoto, se vähentäisi
merkittävästi terveyskeskuksien ja sairaaloiden ruuhkia
ja virallinen hoitotaho voisi keskittyä paremmin vakavien ja
vaikeiden sairauksien hoitamiseen. Myös turhat lääkitykset
ja niiden sivuvaikutukset vähenisivät - ja tietenkin tapaturma-alttius,
kun ei olla turhien lääkkeiden vaikutuksen alaisena(vrt.
lääkehumala). Tästä koituisi varsin kohtuullisia
säästöjä niin terveydenhuollolle kuin vakuutusyhtiöillekin.
5. Mitä tällä hetkellä
odotat vaihtoehtoisen hoitomuodon edustajana viranomaisilta?
Järkevää ja asianmukaista lähestymistä.
Lääketiede on kehittynyt huimin harppauksin ja vakavat
sairaudet voidaan nykyään hoitaa rutiininomaisesti ja
pätevästi. Toiminnallisten sairauksien määrä
ei ole kuitenkaan vähentynyt. Oireita peitellään
monin lääkkein, jotka eivät poista varsinaista oireiden
syytä. Viranomaisten tulisi lähestyä tätä
ongelmaa kaikin mahdollisin voimin.
6. Mitä muuta haluat kertoa
kuluttajalle?
Nauti elämästäsi, älä tuhoa sitä!
Energioiden keräämisestä
- ajateltavaa myös terapiatyötä tekeville
- kouluttaja Raimo Lindroos (ote esitelmästä
Kuopiossa 1.6.1990)
Ellei ihmisellä ole energioita, niitä
on pyrittävä jollain tavalla kehittämään.
Elimistölle elintärkeiden substanssien rakentumisessa
on kolme peruslähdettä: perimä, ravinto ja hengitys.
Perimästä on huolehdittava jo ennen syntymää.
Sen jälkeen voidaan vain korjata puutteita. Jingiin voidaan
vaikuttaa tiettyjen sisäisten harjoitusten avulla. Niissä
on omat vaikeutensa ja aina se ei onnistu. Eräs tapa on käyttää
Jingin aktivoitunutta osaa, Yuan-Qi´tä, jolla on meridiaaneilla
omat aktivointipisteensä. Näistä pisteistä voidaan
usein saada aikaan rakenteita hallitsevien energiakenttien korjaantumista
elimellisissä sairauksissa.
Toinen tapa energioiden saamiseksi on ravinto.
Tälläkin tiellä on omat haittansa. Riittävän,
tarpeellisen määrän yli menevä osa rasittaa
elimistöä ja kuluttaa energioita. Energioiden määrää
ei voida lisätä ravinnon määrää lisäämällä
kuin nälkiintyneillä. Ainoa tapa on pyrkiä käyttämään
mahdollisimman energiapitoista ravintoa. Nykyaikana tämä
on usein työlästä, jatkuvaa etsimistä ja valikoimista,
joka saattaa sinänsä muuttua sairaudeksi.
Ainoa todellinen vaihtoehto energioiden keräämiseksi
on siten hengitys. Tämä näyttää luonnon
tarkoittamalta keinolta. Hengitys on ravinnon saantia huomattavasti
tärkeämpi. Lisäksi sen hallinta on järjestetty
tajuntojen välimaastoon. Alitajunta huolehtii siitä normaalisti,
mutta se voidaan ottaa tietoiseen käyttöön milloin
tahansa. Kiinassa on kehitetty erityisiä hengitysmenetelmiä
Qi'n keräämiseksi. Näitä menetelmiä on
pidetty salaisuuksina kautta vuosisatojen. Laotse esimerkiksi kirjoittaa
Tao Te Chingin X-luvussa: 'Osaatko hallita Qi'tä niin että
ruumiisi on tullut pehmeäksi ja joustavaksi kuin pikkulapsella?'
Manner-Kiinan johtava Qigong-asiantuntia, tohtori Liu Gui-zhen sai
1947 suostuteltua Hebeiläisen Qigong-mestarin, Liu Du-zhou'n
paljastamaan salaisuutensa. Tohtori Liu muokkasi ja yksinkertaista
harjoituksia ja alkoi opettaa niitä sairaaloissa potilaille.
Tulokset olivat hämmästyttäviä. Esimerkiksi
syövän hoidossa muiden hoitojen lisänä Qigong
on usein potilaan eloonjäämisen kannalta ratkaiseva. Sädehoito
ja solumyrkyt ovat elimistölle niin rasittavia että potilas
saattaa usein kuolla hoitoihin. Yleisen energiatason nostaminen
auttaa potilasta kestämään hoidot.
Qigong-harjoituksia jaotellaan eri tavoin. Puhutaan
'kovasta Qigongista', jota käytetään esimerkiksi
urheilussa, taistelulajien harjoittelussa ja 'pehmeästä
Qigongista', jota käytetään esimerkiksi sairauden
hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Toisaalta puhutaan 'passiivisesta
Qigongista', jossa keho ei liiku tai potilas on muuten passiivinen,
esimerkiksi silloin, kun Qigong-mestari projisoi omaa energiaansa
häneen. Mestarit ovat yleensä niin täynnä voimaa
että he pystyvät tekemään pieniä ihmeitä.
Heitä on esimerkiksi käytetty sairaaloissa anestesian
suorittamiseen leikkauksissa. Mestari projisoi energiansa potilaaseen,
minkä jälkeen tämä voidaan leikata.
Passiivisia Qigong muotoja ovat myös potilaan
itsensä suorittamat harjoitukset: rentouttava Aigong, sisäisesti
säätelevä Qigong, vitalisoiva Qigong, ennaltaehkäisevä
Qigong jne. "Aktiivisia" Qigong-harjoituksia ovat kaikki
ne, joissa kehoa liikutetaan. Tällaisiin kuuluu myös Taiji,
joka meillä yleensä käsitetään jonkinlaiseksi
aamuvoimisteluksi tai varjonyrkkelyksi, mutta jonka todellisena
päämääränä on vitaalivoiman, Qi´n,
aktivointi. Sitä onkin joskus kuvattu liikkuvaksi meditaatioksi.
Qigong ei kuitenkaan ole pelkkää hengittämistä.
Sen onnistumisen edellytyksenä on rauhaan astuminen eli ´Rujing´.
Tällöin mielen ja aistimusjärjestelmän teho
laskee ja samalla niiden energiankulutus pienenee. Kaikki tehokkaan
hengityksen tuoma lisäenergia menee elimistön korjaamiseen
ja energiavarastojen täyttämiseen. Oikeaa asentoa ja tajunnantilaa
kuvataan vanhoissa kirjoituksissa sanoilla: 'Kun istut oikein mietiskelemässä,
ruumiisi on kuin kuihtunut puu ja mielesi kuin kylmentynyt tuhka.'
Terveyden hoitaminen Qigongilla vaatii luonnollisesti aikaa. Sitä
on tehtävä säännöllisesti ja kiihkottomasti.
Usein se on kuitenkin ainoa tapa.
Kun ihmisen energiavarastot ovat täynnä,
Qi alkaa avata kahdeksaa 'psyykkistä kanavaa' eli mai-järjestelmää.
Nämä psyykkiset kanavat vastaavaa kiinalaisessa joogassa
intialaisia chakroja. Kun keskellä selkää kulkeva
Dumai ja keskellä rintaa kulkeva Renmai avautuvat, ne muodostavat
kehän, jota kiinalaiset nimittävät 'pieneksi taivaankierroksi'
tai 'mikrokosmiseksi radaksi'. Keskushermosto ja autonominen hermosto
toimivat yhtenä kokonaisuutena. Elämä ja alkuperäinen
luonto sulautuvat takaisin toisiinsa. Elämä ja luonto
nimittäin eroavat toisistaan syntymässä, eivätkä
ne enää milloinkaan kohtaa. Tämän kohtaamisen
aikaansaaminen on joogan tarkoitus, olipa kyseessä sitten intialainen
tai kiinalainen versio.
Qigong on merkityksellinen paitsi terveyden ylläpitäjänä
myös näiden korkeampien mahdollisuuksien avaajana. Ensimmäinen
tehtävä on kuitenkin aina terveyden saavuttaminen ja ylläpitäminen.
QIGONG
Oleellisinta harjoituksissa on astuminen rauhaan ´Rujing´.
Tämä aiheuttaa mielen ja tunteiden vaimenemisen, jolloin
niiden energiantarve pienenee. Aineenvaihdunta ja hapenkulutus putoavat
20 - 30 prosenttia. Kaikki hengityksen tuoma ylimääräinen
Qi voidaan käyttää korjauksiin.
Harjoitusten avulla Jing ensin täyttyy ja alkaa muuntua Qi'ksi.
Toisessa vaiheessa Qi alkaa muuntua Shen'iksi.
RENTOUTTAVA QIGONG - ´FANGSONGGONG´
Rentouttava Qigong poistaa stressin ja uupumuksen sekä rentouttaa
kehon ja mielen. Se muodostaa perustan kaikille muille harjoituksille
ja sopii verenpainetautiin, vatsahaavaan, ruoansulatusvaivoihin,
ummetukseen, unettomuuteen y.m.
Asento:
Asetu makuulle, pää jalkoja hieman korkeammalle (20 -
25 cm). Aseta tyynyjä pään ja hartioiden alle saadaksesi
aikaan tämän asennon. Keho suorana, leuka hieman sisälle
päin, kädet sivuilla, jalat mukavasti rentoina ja ojennettuina.
Silmät rennosti kiinni. Suu suljettuna, leuat rentoina, kieli
kiinni kitalaessa.
Hengitys:
Hengitä nenän kautta luonnollisesti ja jatka näin.
Hengityksen ei tarvitse olla tavallista syvempää. Älä
hengitä kuuluvasti, vaan pidä hengitys ohuena, rentona
ja tasaisena.
Mieli:
Hengitä sisään ja keskity samalla päähän.
Kun hengität ulos, ajattele 'rentoudu' ja tunne kuinka pää
tulee rennoksi ja keveäksi.
Keho:
Keskity samalla tavalla hartioihin - käsivarsiin - käsiin
- rintaan - vatsaan - selkään - lantioon - reisiin - pohkeisiin
ja jalkateriin. Lihaksiston rentouttamisen jälkeen voit rentouttaa
samalla tavalla verisuonet, hermot ja sisäelimet.
Lopussa:
Avaa silmät hitaasti. Pane kämmenet otsalle. Sulje silmät
ja vedä kämmenet alas
kasvojen yli. Hiero niska molemmin käsin perusteellisesti.
Nouse hitaasti ylös.
Seiso yhdellä jalalla ja ravistele voimakkaasti käsiä
ja toista jalkaa.
Tee sama toisella jalalla seisten. Kohottaudu varpaille ja pudottaudu
takaisin kantapäille. Tee tämä useampaan kertaan
(20).
Sairauksissa ja toipilasaikana harjoitus tehdään 3 - 4
kertaa päivässä. Muulloin riittää 1 - 2
kertaa. Harjoituskerta kestää noin 30 minuuttia. Kesto
ja taajuus riippuvat fyysisestä kunnosta. Älä milloinkaan
rasita itseäsi. Tärkeintä on pyrkiä saavuttamaan
rentoutuneisuus ja sisäinen rauha.
San Cha-pisteet
Mestari Tungin akupunktiossa
- James H. Maher, DC, OMD, Dipl. Ac., Dipl. T. Ac.
San Cha
Vaikka Mestari Tungin pisteiden San Cha sijainti
on sama kuin standardoidun kiinalaisen lääketieteen Baxie-extrapisteiden
sijainti, niiden hoitovaikutusalue on Mestari Tungin akupunktiomallissa
kokonaan erilainen. Chinese Acupuncture and Moxibustion-teos(Foreign
Language Press, Beijing) mainitsee Baxie-pisteiden indikaatioiksi
mm. ylitila-Kuumuuden, sormien puutuneisuuden, sormien kouristukset,
kädenselän punotuksen ja turvotuksen. Baxie-pisteiden
neulotteluohjeina neuvotaan vino insertio 0,3 – 0,5 cunin
syvyyteen. Pisteitä kehotetaan tarvittaessa myös neulottamaan
kolmikulmaisella neulalla ja vuodattamaan muutama tippa verta.
Mestari Tungin akupunktiossa kaikki kolme San Cha–pistettä
voidaan neulotella erikseen tai samanaikaisesti Dao Ma Zhen-pistesarjana.
San Cha-pisteitä on kummassakin kädessä kolme. Jokainen
niistä on yhteydessä omaan meridiaaniinsa. Eräät
pisteistä vaikuttavat useampaan meridiaaniin. Kukin piste säätelee,
korjaa, oikaisee ja täydentää omaa kanava-aluettaan.
Dao Ma Zhen-sarjaneulotus vaikuttaa koko kehoon.
San Cha-pisteet eivät sisältyneet Mestari
Tungin alkuperäiseen tekstiin, vaan ne mainittiin ensimmäisen
kerran tohtori Hun julkaisemassa "Practical Tung Family Acupuncture:
Extraordinary Points-Collected Works"-teoksessa. Vaikka pisteet
nostettiin esille Mestari Tungin jo kuoltua, ne ovat varsin käyttökelpoisia
ja omaavat aivan omat kliiniset käyttöalueensa.
Ensimmäinen piste - San Cha Yi
Sijainti:
piste sijaitsee sormien välissä, dorsaalisesti keskellä
etusormen ja keskisormen yhtymäkohtaa.
Reaktioalue:
Keuhko ja Munuaiset, Munuaisten elinvoiman kasvattaminen, Munuaisten
vahvistus, kivunlievitys, silmien ja näköaistin kirkastaminen,
Keuhko-Qin elävöittäminen.
Hoitovaikutukset:
keratitis, silmämunaan liittyvät kiputilat, silmän
yläpuoliseen kipuun ja jännitykseen, näköhermon
kuluma, selkäkipu, iskias, toispuolihalvaus, olkapääkipu.
Neulotus:
metakarpaaliluiden myötäinen, kohtisuora penetraatio 2
cunin syvyyteen. Hoidettavan käsi ja sormet rennosti nyrkissä.
Neulottelutuntemus:
paikallista lievää kipua tai pingottuneisuutta, puutuneisuutta
tai pistelyä.
Toinen piste - San Cha Er
Sijanti:
piste sijaitsee keskellä keskisormen ja nimettömän
sormen yhtymäkohtaa.
Reaktioalue:
Perna ja Maksa, vahvistaa Pernaa, nopeuttaa energiankiertoa meridiaaneissa,
puhdistaa kerääntymiä ja elävöittää
Sydän-Qitä.
Hoitovaikutukset:
haimatulehdus, pernan laajentuma, toispuolihalvaus, iskias, käden
ja jalkojen halvaustilat, Maksan heikkous, polvikivut.
Neulotus:
metakarpaaliluiden myötäinen, kohtisuora penetraatio 2
cunin syvyyteen. Hoidettavan käsi ja sormet tulee olla rennossa
nyrkissä.
Neulottelutuntemus:
paikallista lievää kipua tai pingottuneisuutta, puutuneisuutta
tai pistelyä.
Kolmas piste - San Cha San
Sijanti:
piste sijaitsee keskellä nimettömän sormen ja pikkusormen
yhtymäkohtaa, dorsaalisesti.
Reaktioalue:
Munuaiset, Munuaisten voimistus, kivunlievitys, virtsanerityksen
lisääminen ja Perna-Qin elävöittäminen.
Hoitovaikutukset:
sumea ja sekava olo, raskas pää, iskias, luunliikakasvu,
alaselän ja lantion kivut, Munuaisten heikkoudesta johtuva
turvotus, kipeät jalat, pääkipu, olkapään
kivut, kipeä kurkku, tinnitys, sydämentykytykset, lihaskovettumat,
kova kylmyys.
Neulotus:
metakarpaaliluiden myötäinen, kohtisuora penetraatio 2
cunin syvyyteen. Hoidettavan käsi ja sormet tulee olla rennossa
nyrkissä.
Neulottelutuntemus:
paikallista lievää kipua tai pingottuneisuutta, puutuneisuutta
tai pistelyä
Kliinisiä kokemuksia pisteiden käytöstä
1. Pisteiden Dao Ma Zhen-neulottelu auttaa kehoa
elpymään kylmän aiheuttamista vaivoista. Nämä
pisteet kuten Tungin pisteet DMG99-01 ‘Spirit Ear Three Needles’
(NA), Shui Jin (1010.20), Shui Tong (1010.19), Tong Shen (88.09)
hoitavat tehokkaasti sairauksia, mutta myös säätelevät
ja vahvistavat Qitä ja Verta. Erityisen tehokkaasti pisteet
poistavat suhteellista Tyhjyys-tilaa, jos San Cha Yi, San Cha Er,
and San Cha San–pisteet yhdistetään Tung-pisteeseen
DMG 99-01 ‘Spirit Ear Three Needles’ (NA).
2. Koska kukin kolmesta pisteestä
edustaa omaa kanavaansa kämmenessä, voidaan hoitotehoa
lisätä hyödyntämällä Tungin kämmendiagnoosia
ja neulottelemalla lisäpisteitä havaintojen mukaisesti.
3. Kolmas piste, San Cha San, liittyy Munuais-kanavaan,
joka viiden elementin teoriassa vastaa Vesi-elementtiä. Potilailla,
joilla on näön heikkoutta, esiintyy usein myös suhteellista
Munuais-Veden heikkoutta. Maksa liittyy Puu-elementtiin ja kontrolloi
silmiä(ts. Puu vahvistaa silmiä). Pisteiden neulottelu
stimuloi Munuais-Vettä, joka kasvattaa Maksa-Puuta ja lopulta
elävöittää Munuaista ja vahvistaa silmiä.
Käytännössä kun halutaan vahvistaa silmiä,
voidaan yhdistää DMG 77-12 ‘Lower Three Emperors’
– pistesarja San Cha San-pisteisiin ja samalla pyörittää
voimakkaasti `Lower Three Emperors`-pisteitä.
4. San Cha San-pisteiden neulottamisen jälkeen
voidaan lisätä Wan Shun-pisteet, jolloin saadaan Tungin
akupunktion T-neulotusmalli, joka lisää kliinistä
tehoa.
5. Käytä alaraajaan säteilevän
iskiasvaivan yhteydessä San Cha-pisteitä yhdessä
Ling Gu (22.05)-pisteen kanssa. Neulottele ensin Ling Gu (22.05)
ja lopuksi San Cha.
6. Neulota San Cha-pisteitä
hitaasti. Jos neulottaessasi kohtaat vastusta, odota muutama sekunti
ja jatka sitten neulan sisäänvientiä. Jos insertio
syvemmälle onnistuu, etene, kunnes kohtaat taas vastusta. Toista
prosessia, kunnes neula on oikeassa syvyydessä. Kun vastus
tuntuu, pysähdy hetkeksi ja odota kudoksen vapautumista suuntaamalla
neulan kärkeä dorsaalisesti ja ventraalisesti. Mitä
hitaammin neulan sisäänvienti tapahtuu, sitä kivuttomammalta
neulottelu tuntuu. Muista, että kivunlievitys tapahtuu aina
neulottelemalla kivun vastakkaiselta puolelta.
Teksti luonnehtii DC, OMD, Dipl. T.Ac. , Dipl. Ac. James Maherin
artikkelia, joka on löydettävissä englanninkielisenä
täältä.
Lisätietoa mestari Tungin akupunktiokoulutuksesta Suomessa
täältä.
Terveysvaikutteisen hieronnan
ja liikuntaharjoitusten tieteellisestä tutkimuksesta -
FT Helena Hallenberg
Kiinalaiset pyrkivät osoittamaan terveydenhoitomenetelmiensä
toimivuuden myös tieteellisin menetelmin. Hierontaa on tutkittu
1980-luvulta alkaen etenkin Shanghain ja Shandongin provinssin lääketieteellisissä
tutkimuslaitoksissa ja sen on huomattu estävän sairauksia
ja nopeuttavan kuntoutumista. Hieronta edistää veren ja
muiden nesteiden kiertoa elimistössä sekä venyttää
ja rentouttaa kipeitä lihaksia. Vaikka hieronta tapahtuu kehon
pinnalla, sillä voidaan vaikuttaa syvälle sisäelimiin
edistämällä energian kiertoa energiakanavissa.
Valtion ylläpitämissä tutkimuskeskuksissa
tutkitaan myös qigongin ja taijiquanin vaikutusta terveyteen.
Beijingiin vuonna 1979 perustettu qigong-instituutti on tutkimuksissaan
todennut, että säännöllisesti qigongia harjoittamalla
saadaan kroonisiin sairauksiin lievitystä jopa 91%:ssa tapauksista.
Tärkeää on saavutettu rauhallisuus, jota voidaan
mitata aivojen sähkökäyrällä, hapenkulutuksella
sekä noradrenaliinin erityksellä. Aivojen kuorikerroksen,
cortex cerebrin, sähköinen toiminta on kuin henkilöllä,
joka on unessa tai hypnoosissa, mutta kuitenkin tietoinen. Pallean
liike on voimakkaampaa ja siten kehon hapensaanti suurempaa kuin
qigongia harrastamattomalla ihmisellä.
Kiinalaisten terveysharjoitusten vaatima rauhallinen
keskittyminen ja tasapaino aktivoivat keskushermosta ja eri elinten
välistä koordinaatiota. Harjoitusten aikana ärsykkeiden
tulo aivoihin minimoidaan, ja tämä auttaa parantamaan
erilaisia hermoston häiriöitä, erityisesti stressiä
ja jännittyneisyyttä ja niistä johtuvia ruuansulatuselimistön
häiriöitä kuten mahahaavaa. Muisti ja keskittymiskyky
paranevat, kun aivot saavat enemmän happea. Hyviä tuloksia
on saatu myös korkean verenpaineen hoidossa.
Harjoitusten seurauksena aineenvaihdunta taspainottuu:
liikahikoilu, virtsaamisvaikeudet sekä hormonaaliset ongelmat
helpottuvat. Tasaisella ja voimakkaalla hengityksellä vahvistetaan
veren ja imunesteen kiertoa sekä sydänlihasta ja estetään
siten sydän- ja verisuonitauteja. Luonnollisesti myös
keuhkojen toiminta paranee. Hengitysharjoituksissa tapahtuvat pallean
liikkeet hierovat sisäelimiä. Samalla koko vatsan lihaksisto
saa harjoitusta ja tiivistyy. Maksan ja suoliston häiriöt
kuten ummetus paranevat ja ruokahalu saattaa lisääntyä.
LÄHDE: "Elinvoimaa kiinalaisittain - opas terveyden ylläpitoon",
Helena Hallenberg, s. 184-185.
_______________________________________________________________________
Luontaislääketieteen
kouluttaja, biosori Tapani Lahden (NaturaMedia Oy) haastattelu
- Pirkko Hiilamo, Tuire Laine (17.11.2007)
1. Mitä tarkoitetaan hoitavien aineiden, esim. yrttien
tai elintarvikkeiden bioaktiivisuudella?
Bioaktiivisuus on energiavirran(energisyyden),
tuottavuuden (toimivuuden), biomassan (aineen määrän)
ja aineen kiertävyyden (kulkeutuvuus) yhdistelmä mitattuna
kiertonopeudella (aineen hajoamisen tai muuntumisen nopeus). Tällä
kuvataan suuressa mittakaavassa ekosysteemin toimivuutta (makro)
ja pienessä mittakaavassa solutason toimivuutta(mikro), jossa
bioaktivisuudella tarkoitetaan lähinnä sellaista molekyylien
välistä vuorovaikutusta tai rersonanssia, josta on hyötyä
ihmiselle.
Koko ekosysteemin huomioiden eri aineiden bioaktiivuus
myös vaihtelee eliölajista riippuen. Jos vaikuttavalla
aineella ei ole energisyyttä vaikuttakseen juuri millään
tavalla mihinkään toimintaan, sen bioaktiivisuus on huono.
Samoin, jos ihmiselimistö ja solut eivät pysty käyttämään
sitä hyödykseen, bioaktiivisuus on ihmiselle huono, vaikka
muut eliölajit siitä hyötyisivätkin.
Toisaalta aineen häviämisnopeuskin ratkaisee
hyväksikäytettävyyden. Näitä puutteita
voidaan joissakin tapuksissa kompensoida aineen määrällä
elimistössä eli ottamalla suurempia annoksia. Hoitoaineiden
bioaktiivisuudella tarkoitetaankin vaikuttavien aineiden mahdollisimmaan
korkeaa hyväksikäytettävyyttä ihmisellä.
Sellainen aine, joka on jollekin mikrobille tuhoisa, voi olla ihmiselle
elämää ylläpitävä (esim. antimikrobinen,
antioksidanttinen jne) ja toisaalta koko eksysteemille hyödyllinen.
Bioaktiivisuuteen vaikuttavat paitsi hoitoaineen massa, myös
sen muodostavien molekylien aktiivuus suhteessa elollisiin soluihin,
mikä puolestaan riippuu solujen sisältämien aineiden
antagonistisuudesta tai gonistisuudesta hoitoaineen suhteen.
Hoitoaineen biokatiivuutta voidaan mitata eri kriteerein.
Tällaisia ovat antioksidanttisuus, antimikrobisuus tai antimutageenisuus.
Korkean bioaktiivisuuden omaavat aineet antavat näitä
ominaisuuksia jo hyvin pienissä määrissä. On
todettu, että elollisessa solussa muodostuneet vitamiinit ja
hivenaineet ovat bioaktiivisempia kuin kemiallisesti syntetisoidut.
Erittäin bioaktiivisia ovat myös polyfenolit eli kasvivärit,
joiden antioksidantisuus voi olla 50 kertaa suurempi kuin E- ja
C-vitamiinin.
2. Miten luonnehtisit eroja NaturaMedian hoitotuotteiden,
kuten Soria Natural-tuotteiden ja tavallisten luontaistuotteiden
välillä?
Useimmissa tapauksissa ero on nimenomaan bioaktiivisuudessa.
Esimerkiksi Soria Natural-yrttiuutteiden aktiiviaineiden pitoisuudet
on mitattu tarkasti ja valmistusta hallitseekin näiden aineiden
riittävä läsnäolo lopullisessa tuotteessa. Tämä
tieto merkitään myös pakkauksiin.
Tuotteet valmistetaan lisäksi lähes yksinomaan
luonnonmukaisilla tuotantoalueilla tuotetuista rohdoksista tai villinä
luonnossa kasvaneista kasveista, luonnon ekosysteemiä suojellen.
Vaikka tuotantovaiheen aikana seurataan vain kahta tai kolmea eri
aktiivista prinsiippiä, niiden mukana tulevat myös muut
koko kasvin vaikuttavien aineiden kirjo muuttumattomana. Vaikuttavia
aineita ei siis eroteta tosistaan, vaan niiden annetaan vaikuttaa
yhdessä samalla tavalla kuin alkuperäisessä kasvissa.
Kun vaikuttavat aineet tiedetään ja niiden pitoisuutta
voidaan seurata, saadaan tuotteita, joiden bioaktiivisuus on aina
mahdollisimman korkea tuotantioerästä toiseen. Kasvithan
eivät kasva tieteelllisesti, vaan sisältävät
eri keräilyajankohtina ja satokausina eri määriä
näitä tärkeitä aktiivisia prinsiippejä.
Siksi niiden seuraaminen aina kasvin ensi orastuksesta lähtien
sekä kasvukauden ja keräilyn aikana aina tuotantovaiheiden
läpi lopulliseen tuotteseen asti on erittäin tärkeää
valmiin tuotteen bioaktiivisuuden kannalta.
3. Nykyään puhutaan paljon energialääketieteestä,
jota akupunktiokin edustaa. Onko
havaittavissa bioaktiivisten luontaistuotteiden ja akupunktion välillä
resonanssia tai
onko jotain erikoishyötyä käyttää akupunktiota
yhdessä bioaktiivisten tuotteiden
kanssa?
Tällainen yhteys on olemassa sitä suuremmassa
määrin, mitä bioaktiivisempi käytettävä
hoitoaine on. Akupunktiolla voidaan vaikuttaa solujen väliseen
viestintään, jossa viestit siirtyvät samankaltaista
solullista signaalijärjestelmää myöden, jolla
hedelmöitynyt muansolukin jakautuessaan "kommunikoi"
toisten alkusolujen kanssa, ennen niiden erikoistumista, sekä
erikoistumisen aikana ja sen jälkeen, koko ihmisen elinkaaren
ajan.
Kun yhteen (tai useampaan) soluun vaikutetaan akupunktiolla,
sen toiminta muuttuu ja se "ilmoittaa" muutoksista seuraaville
soluille läpi koko tämän signaalijärjestelmän.
Samalla tavalla solun metabolia eli aineenvaihdunta muuttuu myös
biokatiivisen aineen vaikutuksesta.
Muutokset aiheuttavat samanlaista soluvälitteistä
signaalien siirtoa kuin akupunktiossa. Vaikka jotain ainetta onkin
niin vähän, että se määrällisesti
vaikuttaa vain muutamissa soluissa, muutos aikaansaa viestijärjestelmän
aktivoitumisen niin, että samaan signaalijärjestelmään
kuuluvat tai samaa tarkoitusperää myötäävät
solut muuttavat omaa metaboliaansa samaan suuntaiseksi. Siksi pienellä
määrällä bioaktiivista ainetta saadaan suotuisa
vaikutus koko elimeen tai useisiin elimiin.
4. Voivatko edellä mainitut tuotteet esimerkiksi tehostaa
akupunktion toimintaa tai päin vastoin?
Akupunktion energeettinen toimintatapa yhdistettynä
bioaktiiviseen hoitotuotteeseen saattaa helpottaa halutun tuloksen
saavuttamista ja ylläpitämään sitä. Näin
ollen akupunktion ja oikein valitun bioaktiivisen hoitotuotteen
välillä on toisiinsa nähden myötävaikutteinen
eli gonistinen resonanssi ja vuorovaikutus.
Tämä on itseasiassa tunnettu jo tuhansia
vuosia sitten kiinalaisessa lääketieteessä. Näiden
suhdetta voitaisiin kuvata oven ruostuneilla saranoilla: kitinää
ja kankeutta voidaan hoitaa tipauttamalla saranoihin muutama tippa
öljyä oikeisiin kohtiin, samalla kun ovea ja saranaa hieman
liikutetaan. Tämä kuvastaa aineen ja energian välistä
vuorovaikutusta. Kun huomioidaan molemmat, saadaan parempi tulos.
Ilman öljyäkin paikalleen juuttunut sarana voidaan saada
toimimaan, mutta alkuasetelma eli kankeus ja kitinä pyrkii
palautumaan nopeammin.
Ihminen on sekä energiaa että ainetta.
Tämä sääntö on nähtävissä
jopa yksittäisessä solussa. Solu on sekä energeettinen
että aineellinen. Toinen ei voi olla ilman toista. Bioaktiivisten
hoitototuotteiden ja akupunktion asianmukainen yhdistäminen
tukevat toistensa vaikutuksia. Akupunktuurikon on tosin tunnettava
oikea hoitotuote. Erityisen tärkeää on huomioida
hoitotuotteen pääetarkoituksen lisäksi toissijaiset
vaikutukset, joista on hyöryä silloin, kun potilaan oirekuva
on mahdollisimman lähellä hoitotuotteen lääkeainekuvaa.
Tässä yhteydessä en voi olla mainitsematta
myös makroaineita eli tärkeitä rakennusaineita, joista
solut ja sitä kautta koko ihmisen struktuuri rakentuu (luut,
lihakset jne.). Myös näillä ravinnon osatekijöillä
(aminohapot, rasvat, kalkki, magnesium, rauta jne) voi olla akupuktion
päämääränä olevaa hoitotulosta vahvistava
vaikutus. Kokonaisvaltaisessa luontaishoidossa otetaan huomioon
koko ihminen, joka on siis paitsi koko ihmiseltään, myös
yksittäisiltä soluiltaan sekä energeettinen, funktionaalinen
(toiminnallinen) että strukturaalinen (rakenteellinen).
Saranakuvaukseen palatakseni, voidaan todeta, että jos ei ole
olemassa ovea seinään yhdis tävää ehjää
saranaa, ei oven liikuttaminen (energeettinen hoito) eikä hoitoöljy
(bioaktiivinen hoito) auta yhdessäkään. Kolmantena
hoitokeinona tarvitaan materiaa eli selvää ainetta saraanaan
tarvittava määrä (strukturaalinen hoito).
5. NaturaMedia Oy markkinoi myös kiinalaisia rohdosaineita.
Ovatko ne turvallisia
käyttää ja ovatko ne esim. raskasmetalleista vapaita?
Suoraan Kiinasta tulevia rohdosaineita emme käytä
edes itämaisten reseptien mukaan valmistetuissa hoitotuotteissa.
Kiinalainen lääketiedehän muodostuu lukemattomista
paikallisista kiinalaisista kokoonpanoista maakuntien ja paikallisten
olosuhteiden mukaan.
Siksipä moniin vaivoihin on löydettävissä useita
kymmeniä erilaisia, mutta silti hodollisesti saman arvoisia
rohdoksia. Monet näistä ovat meille aivan tuttuja ja arkisia.
Tällaisia ovat mm pujo, koiruoho, piharatamo jne. Niinpä
nämäkin yrtit voidaan tuottaa ja kerätä kotoperäisesti
tai viljellä luonnomukaisesti. Näin ollen kaikki NaturaMedian
hoitotuotteet ovat keskenään yhtä puhtaita.
6. Miten tärkeänä pidät terveyden ja
hyvinvoinnin kannalta elimistön oikeaa pH-arvoa?
Erittäin tärkeänä. Itse asiassa
meissä on pH-säätelyjärjestelmä, joka on
erittäin tehokas, jos sen annetaan olla sitä. Aineenvaihduntamme
tuottaa jatkuvasti suuria määriä happamia aineenvaihduntatuotteita,
joita poistuu myös suuria määriä. Tätä
vartenhan meissä on olemassa suurikokoisia elimiä, jotka
huolehtivat tästä. Koska solujen aineenvaihdunta ja puolustusjärjestelmä
säätyy lukemattomien solunsisäisten ja solunulkoisten
entsyymien toimesta, oikealla pH:lla on tärkeä merkitys.
Entsyymit rakentuvat aminohapoista ja ovat näin
ollen proteiineja. Aminohapot kiertyvät näissä molekyyleissä
kullekin entsyymille tyypillisellä tavalla. Liika happamuus
muuttaa entsyymimolekyylin muotoa, jolloin sen toiminta häiriintyy.
Häiirö tuntuu heti solun toiminnassa. Useimmissa tapauksissa
sen toiminta hidastuu ja vaikutus tuntuu ennen pitkää
koko elimessä.
Elämän ja terveyden ylläpitämiseksi
solut tarvitsevat riittävän aineenvaidunnan tason ja nopeuden.
Entsyymit ovat olemassa soluissa sitä varten, että ne
huolehtivat soluaineenvaihdunnan riittävyydestä. Väärä
pH voi siis haitata tätä toimintaa.
Entsyymejä tarvitaan myös ruoan pilkkomiseksi
solutasoiseen muotoon. Siksi haima, maksa ja ohutsuoli tuottavat
näitä entsyymejä yleensä riittäviä
määriä. Koska nämäkin entsyymit ovat proteiineja,
niiden muoto muuttu liiallisessa happamuudessa tai liiallisessa
emäksisyydessä. Tämä merkitsee ruoansulatuksen
hidastumista ja heikkenemistä. Ihmisen ruoansultauskanavassa
kuuluu kuitenkin olla eritasoisia pH-alueita. Mahan kuuluu olla
hapan, jotta ruoka-aineet pilkkoutuisivat vielä sitäkin
pienemmiksi, mihin hyvin pureskelevat hampaatkaan eivät pysty.
Tämän jälkeen ruoka siirtyy ohutsuoleen, joka erittää
karbonaatteja neutraloidakseen sulatettavan ruoan happamuutta, jotta
pH olisi entsyymeille suotuisa. Ohutsuolen alkupään pH
on matalampi eli happamampi kuin sen loppupää. Paksusuoli
puolestaan on normaalitoiminnassaan lähes neutraali.
Elimistön oikea pH-arvo siis vaihtelee eri
kohdista. Näin kuuluu ollakin. Jos annamme elimistöllemme
riittäviä emäsvarantoja, se huolehtii näistä
alueista itse, mutta jos emme huolehdi, vaan rasitamme sitä
happoja muodostavilla ruoka-aineilla tai sellaisilla aineilla, jotka
heikentävät elimistön pH-säätelyjärjestelmää
(alkoholi, tupakka, transrasvat jne), pohjustamme tietyllä
aikavälillä itsellemme vakavia, jopa kuolemaan johtavia
sairauksia.
Solujen aineenvaihdunnan muuttuessa solut eivät
pysty huolehtimaan terveyden tasapainosta ja niistä kehittyy
sairautta aiheuttavia sen sijaan, että niiden luonnollinen
toimintatapa olisi elämää ja terveyttä ylläpitävä.
Tätä solunsisäistä ja solunulkoista pH-tasapainoa
ei kuitenkaan pidä liiaksi sekoittaa ruoansulatusjärjestelmän
Ph-tasoihin, koska niillä kuuluu luonnostaan olla eri pH-tasot.
Näillä eri pH-tasoilla on toisaalta synergistä vuorovaikutusta
toisiinsa nähden. Voimme vaikuttaa elimistömme sisäiseen
pH-taspapainoon parhaiten ruoansulatusjärjestelmän ja
sen entsyymijärjestelmän kautta.
7. Onko tuotevalikoimissanne tuotteita, jotka nostaisivat
pH-arvoa elimistössä?
Tällaisia valmisteita ovat kalsium- ja magnesiumkarbonaattijauheet.
Ohutsuolihan tuottaa
itsekin karbonaatteja pH-tason nostamiseksi, jotta haiman tuottamat
entyymit vaikuttaisivat syötyyn ruokaan oikealla tavalla. Voimme
auttaa suolistoa tällaisilla yhdistelmävalmisteilla, joita
ovat mm. NaturaMedian Kivennäisainejauhe ja Kivennäisainejauhe+B.
B-vitamiineja voi tarvita, jos ruoansulatus on pitkän aikaa
toiminut puutteellisesti virheelisen pH-tason vuoksi. Myös
entsyymit, kuten Monizym parantavat hiilihydraattien ja
valkuaisaineiden pilkkoutumista ja siten vähentävät
happamien aineenvaihduntatuotteiden määrää,
joita mädättävät suolistobakteerit tuottavat
puutteellisesti sulamattomasta ruoasta. Tällaiset suolistomyrkyt
rasittavat munuaisia ja maksaa. Joskus suolistosta vereen tulevan
ammoniakin määrä on yhtä suuri kuin ihmisen
oma proteiiniaineenvaihdunnan tuottama. Tämä voi olla
elimistölle liikaa. Oireina voi silloin olla nukahtamishäiriöitä
ja unettomuutta, monien ruoansulatusongelmien ohella.
Ornitiini on sellainen aminohappo, jota voi ottaa
kapselina (NaturaMedian Ornitin 400) tarvittaessa, sillä
elimistö tarvitsee tätä neutraloimaan ammoniakkia
verestä ja muuttamaan sitä virtsahapoksi. Virtsahappoa
puolestaan voi auttaa erittymään elimistöstä
isokrassiuutteen (Lepidium latifolium L.) avulla (Soria
Naturalin Rompepiedra-tipat). Tämä uute pystyy
myös liuottamaan virtsakiviä, jos niitä on alkanut
muodostua ja hoitamaan munuaisia sekä vähentämään
miehillä eturauhastulehdusten riskiä. Elimistön pH-sta
olisikin niiden miesten huolehdittava, joilla on tällainen
eturauhasongelmariski. Kalja, makkara ja valkoinen ranskanpulla
ovat omiaan happamoittamaan elimistöä ja tällaisella
ruokavaliolla miehet kyllä hankkivatkin itselleen eturauhasvaivoja.
Naisilla taas rintasyöpäriski lisääntyy elimistön
liiallisen happamuuden seurauksena. Tässä vain muutamia
tuotteita mainitaseni. Valikoimissamme on lähes 500 hoitotuotetta,
joihin sisältyvät myös nämä pH-arvoa nostavat
hoitotuotteet.
8. Parhaillaan on sosiaali- ja terveysministeriössä
valmisteilla laki vaihtoehtoisista hoidoista. Mitä evästyksiä
antaisit lain laatijoille?
Ihmiset ovat vuosituhansia käyttäneet
vaihtoehtoisia hoitojoa virallisesti hyväksyttyjen hoitojen
rinnalla. Näin on ollut jo muinaisen Rooman maaílmanvallan
aikana, vaikka silloinkin oli olemassa virallisesti tunnustettu
lääkärikunta ja hoitotapa. Aina on uskottu, että
sen hetken "virallinen" on pakostakin oltava ainoa oikeaoppinen.
Jos kaikki vaihtoehtohoito lopetettaisiin yhtenä päivänä,
tulisi terveyshuollon osalle niin suuria paineita ja kustannuksia,
että niistä ei olisi mahdollista selviytyä kunnialla.
Suomen kansalaisten tulee saada vapaasti valita,
miten he haluavat itseän hoidettavan.
Ihminen voidaan hoitaa fyysisesti pakolla tai pelottelemalla, mutta
lopputuloksena olisi henkisesti pahoinvoiva, onneton ja elämänhalunsa
mahdollisesti menettänyt ihminen ja kansa.
9. Mitä muuta haluat kertoa akupunktikoille?
Akupunktio ja fytoterapia tukevat toistensa toimintaa.
Ihminen voi sairastua, pysyä terveenä tai parantua vain
niiden mekaismien vaikutuksesta, jotka ovat olemassa ihmisessä
itsesään. Kukaan ei voi keksiä uutta systeemiä
ja asentaa sitä ihmiseen, niin että voisi hoitaa häntä
sen jälkeen omalla tavallaan. Hippokrates totesi aikoinaan,
että "luonto parantaa, mutta lääkäri auttaa
luontoa". Useimmat terapiamuodot ovat muodostuneet aikojen
saatossa juuri siksi, että ihminen on jo varhain tajunnut ihmisessä
olevien paranemisjärjestelmien olemassaolon ja huomanneet miten
niitä autetaan.
Lisäinfoa aiheesta tai esim. luontais-yrttineuvojakoulutuksesta:
Tapani Lahti, puh. 02 432 0899 tai Internet-sivuilta.
Länsimaisista energiakehoon
liittyvistä tutkimuksista - Raimo Lindroos
(1990)
Aineenvaihdunnan vilkkaus on aiheuttanut ihmetystä
siitä, kuinka elimistö yleensä voi pysyä muodossaan.
1900-luvun alkupuolella eräät tutkijat ajautuivat mekanistisista
näkökannoista vitalistisiin. Esimerkiksi saksalainen biologi
Hans Driesch oletti elämän ja yksilöllisyyden perustana
olevan jonkinlaisen ei-aineellisen kentän, joka hallitsi esimerkiksi
sikiön kehittymistä. Hän nimitti tätä kenttää
'entelekiaksi'. Joukko muita tutkijoita nimitti samaa kenttää
mm. 'organisoijaksi' (Spehman), ´fysiologiseksi
gradientiksi´(Child) tai ´biologiseksi
kentäksi´(Weiss).
Näihin hypoteeseihin ajauduttiin, koska perinteinen
teoria, jonka mukaan kemialliset elementit määräävät
elimistön rakenteen ja järjestäytymisen, ei selitä
sitä, miksi ruumis pysyy muodossa, vaikka nämä kemialliset
elementit jatkuvasti vaihtuvat. Olettakaamme, että ihminen
syö kilon päivässä ja elää 80 vuotta.
Jokainen vuosi merkitsee 365 kiloa ja 80 vuotinen elämä
lähes 30 tonnia ainetta. Miten käykään Tertullianuksen
esittämän ajatuksen fyysisen ruumiin 'ylösnousemisesta'.
Edellä esitettyjen kenttäteorioiden innoittamana
Yalen yliopiston tutkija Harold Saxton Burr alkoi jo 1930-luvulla
metsästää todisteita tällaisen kentän olemassaolosta.
Ihmisestä voidaan erilaisin sähköisin mittalaittein
mitata useampia erilaisia kenttävaikutuksia. EEG ja EKG ovat
tyypillisiä esimerkkejä. Nämä ovat nimenomaan
kenttävaikutuksia, koska mittarin elektrodi ei ole kiinni mitattavassa
elimessä. Nämä kenttävaikutukset eivät
sykkivän luonteensa vuoksi voi tulla kysymykseen etsittäessä
vakaana pysyvää kenttää, joka selittäisi
ruumiin pysymisen muodossaan.
Burrin mittausjärjestely oli seuraava. Mittarina
käytettiin putkivolttimittaria, jonka sisäämenoimoedanssi
oli 10 megaohmin luokka. Elektrodit sijoitettiin kuppeihin, jotka
täytettiin fysiologisella suolaliuoksella. Koehenkilö
laittoi sormensa kuppeihin ja lukema luettiin mittarista. Erilaisilla
kokeilla varmennettiin, että kyseessä oli todella kenttävaikutus.
Tämä kenttä osoittautui sähköisiltä
ominaisuuksiltaan varsin vakaaksi. Burr kykeni luokittelemaan koehenkilönsä
neljään eri ryhmään (2mV, 4mV, 6mV ja l0mV).
Mittauksia tehtiin päivittäin. Erään kerran
erään naisen lukemat nousivat hyvin jyrkästi, pysyivät
korkeina noin 24 tuntia ja laskivat takaisin normaaleiksi. Tällaisia
tuloksia alkoi kertyä muillakin naisilla ja kun havaittiin
että näitä sattui suunnilleen kerran kuussa, Burr
ajatteli ilmiön johtuvan ovulaatiosta.
Lisätutkimukset paljastivat näin todellakin
olevan. Selvisi myös monia muita mielenkiintoisia piirteitä.
Ensinnäkin, ovulaatio ja kuukautiset näyttivät olevan
toisistaan irrallaan. Oli naisia, joilla oli ovulaatioita, mutta
ei kuukautisia, ja niitä, joilla oli kuukautisia, mutta ei
ovulaatioita. Vain joka kolmannella ovulaatio näytti sattuvan
kuukautiskierron puoliväliin, muilla milloin sattui, jopa kuukautisten
aikana. Tätä tietoa sovellettiin sittemmin erinomaisin
tuuloksin esimerkiksi lapsettomuuden hoitoon.
Lisäksi havaittiin, että kohtukasvannaiset
pystyttiin pelkällä volttimittarilla luokittelemaan yli
95 prosentin varmuudella pahanlaatuisiin ja hyvänlaatuisiin,
nopeasti ja pienin kustannuksin.
Kohdunkaula on negatiivisesti sähköinen
vatsan ihoon verrattuna silloin, kun kysymyksessä on pahanlaatuinen
kasvannainen. Paitsi että menetelmällä voidaan tehdä
diagnooseja, sillä voidaan tarkkailla myös hoidon onnistumista.
Esimerkiksi jos syöpä oli alkuvaiheissaan ja kohtu poistettiin,
mittarin lukemat muuttuivat, kentän polariteetti vaihtui.
Terveitä tutkiessaan Burr totesi kerran erään
mieshenkilön arvojen alkavan nousta. Tähän yritettiin
etsiä selitystä. Lopulta kävi ilmi, että kyseinen
henkilö oli emotionaalisesti tasapainoton ja puolen vuoden
kuluttua hänet olikin otettava laitoshoitoon psyykkisten vaivojen
vuoksi. Menetelmällä voidaan siis mitata myös psyykkisiä
vaivoja. Nykyäänhän esimerkiksi Yhdysvalloissa pohdiskellaan
sitä pitäisikö naisille antaa lievempiä tuomioita
kuukautisvaivojen aikaisissa mielenhäiriöissä tehdyistä
rikoksista.
Burr tutki tajunnantilojen vaikutuksia yhdessä
Tri. Leonard Ravitzin kanssa. Huhtikuussa 1948 he suorittivat historiallisen
kokeen, joka paljasti että hypnoosin syvyys pystyttiin mittaamaan
tällä menetelmällä. Volttiimittari ilmoitti
myös tarkasti milloin posthypnoottinen suggestio kytkeytyi
päälle.
Mielen ja kentän yhteyksiä tutkiessaan
Tri. Ravitz suoritti yli 30 000 mittausta 430 koehenkilöllä.
Kentän havaittiin aaltoilevan. Aallot saattoivat olla useiden
viikkojen pituisia. Muutokset eivät olleet kovin suuria, mutta
kuitenkin selvästi havaittavissa. Ihmisen ollessa loistavassa
mielentilassa hänen kenttänsä yleisvoimakkuus oli
normaalia korkeampi, masennuksen vallitessa jännite laski.
Mieleltään terveillä ihmisillä psyykkisen vireen
ilmaiseva aaltoilu oli niin säännöllistä, että
sen perusteella oli mahdollista ennustaa milloin ihminen tuntisi
olonsa erinomaiseksi ja vireytensä loistavaksi. Havaittiin
myös, että emotionaalisesti tasapainottomilla ihmisillä
kentän aaltoilu oli epäsäännöllistä.
Tällainen mittaus olisi hyvä apu psykologisessa testauksessa.
Mittaustulos on täysin puolueeton, se on toistettavissa eikä
henkilöä tarvitse lainkaan haastatella.
Tästä mittausmenetelmästä kehittyi
varsinainen yleistyökalu. Näinhän pitikin olla, jos
Burrin hyooteesi oli oikea. Pystyttiin todistamaan, että kaikkeen
elolliseen liittyi tällainen mitattavissa oleva kenttä.
Burr mittasi samanaikaisesti puita, ilmakehää ja maaperää
ja havaitsi näissä ilmenevän muutoksia, jotka olivat
synkroonissa keskenään. Jaksottaisuudessa oli hallitsevimpana
piirteenä 14.75 vuorokautta kestävä jakso, joka on
puolet kuun jaksosta. Heikompana esiintyi myös auringon 27-vuorokautinen
jakso. Burr teki tutkimuksia yhtäjaksoisesti yli 30 vuoden
ajan. Tänä aikana eräs puista kuoli ja sen kenttä
katosi. Mittausjakson aikana tapahtui myös eräs tieteellisesti
selittämätön ilmiö. Jakson alkuvaiheessa puiden
jännitetaso oli noin 100 mV tai sen alapuolella. Jostain käsittämättömästä
syystä tämä potentiaali sitten vuonna 1963 nousi
200 ja 400 mV:n välille ja on siitä asti pysynyt siinä.
Burr tutki myös elimistön syntymistä
ja havaitsi, että solussa oli mitattavissa polariteettiakseli
jo ennenkuin voitiin havaita mitään elimellisia erilaistumisia.
Tälle akselille syntyi sitten selkäranka. Hämmästyttävintä
oli se, että tällainen akseli oli mitattavissa esim. salamanterin
munasolussa jo ennen hedelmöittymistä. Hedelmöittymisellä,
jota on pidetty niin mullistavana tapahtumana ei Burrin mittausten
mukaan ollut juuri minkäänlaista vaikutusta tähän
kenttään.
Kentän ja eliniän yhteyksiä tutkiakseen
Burr valitsi mittauskohteeksi obelian, meressä elävän
polyypin, jonka elämänkaari on kyllin lyhyt mittausten
suorittamiseksi. Kävi ilmi, että kentän voimakkuus
kasvoi elämän ensimmäisen kolmanneksen aikana, toisen
kolmanneksen aikana se pysyi suunnilleen vakiona ja kolmannen kolmanneksen
aikana se hitaasti laski, kunnes katosi kokonaan.
On syytä havaita, että nämä
kentät eivät ole fyysistä alkuperää. Ne
hallitsevat sitä. Jos tällainen kenttä on olemassa
ennen fyysisiä vastineitaan niin, mistä se tulee ja minne
se menee?
Aurikuloterapiasta ja korva-akupunktiosta
- Raimo Lindroos
Johdatus historiaan - akupunktio Euroopassa
Tämänhetkisen tietämyksen mukaan
korva-akupunktio on ranskalainen keksintö. Jotkut kiinalaiset
klassikot tosin mainitsevat korvalehden neulottelun, mutta nämä
ovat yleensä lisätoimenpiteitä eivätkä
kiinalaiset näytä käsittäneen korvan edustavan
koko elimistöä nykyisin selvitetyllä tavalla.
Ranskan akupunktion historia on melko pitkä.
Varhaisin eurooppalainen tietämys akupunktiosta ajoittuu 1600-luvulle,
jolloin Hollannin Itä-Intian kauppaseuran lääkärit
matkustivat Bataviasta (nykyinen Jakarta) Japaniin ja tulivat kosketuksiin
akupunktion kanssa. Hollantilainen lääkäri Willem
ten Rhijne (v. 1647 - 1700) oli pestautunut Kauppaseuran palvelukseen
v. 1673 ja hänet lähetettiin Jaavalle. Miltei välittömästi
perille saavuttuaan hänet lähetettiin edelleen Nagasakin
lahdella sijaitsevalle Deshiman saarelle. Täällä
hän vietti seuraavat 2 vuotta ja näki japanilaisten harjoittavan
akupunktiota ja moksibustiota ja hänen onnistui hankkia itselleen
4 akupunktiokarttaa, joihin oli kuvattu meridiaanit ja akupunktiopisteet.
Hän oletti meridiaanien olevan verisuonia, mutta oli hieman
hämillään, koska meridiaanien kulkusuunnat eivät
millään tavalla kuvanneet hänelle tuttua verisuoniston
anatomiaa. Hän hämmästeli kuitenkin menetelmien terapeuttisia
vaikutuksia ja päätti opiskella aihetta syvällisemmin.
Tämä ei kuitenkaan ollut helppoa, sillä japanilaiset
vartioivat mustasukkaisesti menetelmiensä salaisuuksia.
Nagasakin kuvernööri lähetti kiinaa
puhuvan japanilaisen lääkärin, Iwanaga Zokon utelemaan
Willem ten Rhijneltä eurooppalaisen lääketieteen
salaisuuksia. Vastalahjaksi hänelle selitettiin hieman akupunktion
periaatteita. Selitykset jouduttiin kääntämään
ensin kiinasta japaniksi ja tämän jälkeen japanista
hollanniksi. Japanilaisen tulkin hollannin taito oli puutteellinen
ja selityksistä tuli sen mukaisia. Näistä vaikeuksista
huolimatta ten Rhijne ajatteli ymmärtäneensä kylliksi
kirjoittaakseen aiheesta esseen v. 1676 tapahtuneen Jaavalle paluunsa
jälkeen. Esseet julkaistiin myöhemmin (1683) samanaikaisesti
Lontoossa, Haagissa ja Leipzigissä nimellä ‘DISSERTATIO
DE ARTHRITIDE; MANTISSA SCHEMATICA; DE ACUPUNCTURA. Etc.’.
Willem ten Rhijnen kirjoitus ei kuitenkaan ollut
ensimmäinen akupunktiosta kertova länsimainen kirjoitus,
vaikkakin se oli yksityiskohtaisin. Myös jotkut muut Itä-Intian
Kauppaseuran lääkärit kirjoittelivat asiasta, mm.
Jacob de Bondt (1598 - 1631) ja saksalainen Andreas Cleyer, joka
näyttää omanneen paremmat tiedot meridiaaneista kuin
ten Rhijne. Cleyerin kirja julkaistiin v. 1683 eli vuotta aikaisemmin
kuin ten Rhijnen teos.
Länsi-Euroopassa siis tiedettiin akupunktiosta
jo tuolloin. Ranskassa eräs pariisilainen lääkäri,
Sarlandière, innostui aiheesta 1800-luvulla. Hän harjoitti
akupunktiota ja suostutteli monet muutkin pariisilaiset lääkärit
kokeilemaan sitä. Näiden joukossa oli säveltäjä
Hector Berlioz’n isä Louis Berlioz, joka kirjoitti ensimmäisen
ranskankielisen tutkielman akupunktiosta v. 1816.
Sarlandière teki yhdessä Berlioz’n
kanssa mm. ensimmäisiä kokeiluja sähkö-akupunktiolla.
Sarlandière kirjoitti aiheesta oman kirjan vuonna v. 1825,
jossa hän esittelee sähköakupunktiokokeilujaan. Sähköakupunktio
ei ole siis uutuus, vaikka se ehkä saattaa siltä tuntua.
Merkittävän piristysruiskeen ranskalaiselle
akupunktiotietämykselle antoi myöhemmin George Soulié
de Morant (02.12.1879 - 10.06.1955). Hän tutustui lapsena runoilija
Theóphile Gautier’n Judith tyttäreen ja oppi mandariinia
eräältä korkeasti oppineelta kiinalaiselta, jonka
Gautier oli kutsunut älykköjen piiriinsä. George
päätti varhaiset opintonsa jesuiittojen koulussa ja aikoi
jatkaa lääketieteen parissa. Hänen isänsä
Leon kuoli kuitenkin merillä ja George joutui luopumaan tästä
tavoitteestaan.
Hän ei siis kyennyt opiskelemaan lääkäriksi,
mutta osasi jo sujuvasti kiinaa ja tämä antoi hänelle
mahdollisuuden hankkia elantonsa Banque Lehideux’n palveluksessa.
Hänet lähetettiin Kiinaan vuosisadan vaihteessa. Hänen
sopeutuvuutensa ja opinhalunsa avasivat hänelle kiinalaisen
kulttuurin ovet ja pian hän olikin Ranskan ulkoministeriön
palveluksessa. Hänet nimitettiin Sanghaihin Ranskan konsuliksi.
Tässä virassa ollessaan hän näki koleraepidemian
raivoavan Kiinassa ja havaitsi kuinka perinteisin menetelmin saatiin
aikaan parempia hoitotuloksia kuin länsimaisen lääketieteen
menetelmillä.
Hän viipyi Kiinassa aina vuoteen 1917 ja kohosi
Shanghain ranskalaisen siirtokunnan tuomariksi. Tämän
lähes kaksi vuosikymmentä kestäneen Kiinassa oleskelun
aikana hän opiskeli akupunktiota ajan huomattavimpien mestareiden
johdolla ja sai lopulta vastaanottaa alan korkeimman siviileille
myönnettävän kunnianosoituksen, korallipallon. Kiinalaiset
pitivät häntä kiinalaisena lääkärinä.
Kun hänen toimiaikansa Kiinassa päättyi,
hän palasi Ranskaan, jossa hän alkoi aktiivisesti opettaa
akupunktiota lääketieteilijöille. Aluksi hän
sai osakseen skeptisyyttä ja vastustusta, jotka perustuivat
ensisijaisesti aikaisempiin, virheellisiin teorioihin perustuviin
yrityksiin. Niinpä hän ryhtyikin julkaisemaan artikkeleita
ja kääntämään kiinalaisia tekstejä.
Nämä yritykset antoivat pontta ranskalaiselle akupunktiolle
ja George Soulié de Morant nostettiin työnsä johdosta
vuonna 1950 jopa Nobel-ehdokkaaksi.
Osa lääkäreistä suhtautui kuitenkin
häneen lähes vihamielisesti. Tästä huolimatta
hän kieltäytyi Yhdysvaltojen tarjoamasta professuurista
ja päätti jäädä Ranskaan. Vihamieliset
asenteet vaikuttivat kuitenkin hänen terveyteensä ja hän
halvaantui osittain vuonna 1950. Hän opetteli kirjoittamaan
toisella kädellään ja jatkoi työtään
vielä jäljelläolevat 5 vuotta.
George Soulié de Morantia on systemaattisen
ja sinnikkään työnsä johdosta aiheellisesti
pidetty eurooppalaisen akupunktion isänä. Hänen koulukuntansa
on voimakkaasti vaikuttanut Ranskassa ja siihen on kuulunut monia
kuuluisimpia akupunktion harjoittajia, myös lyonilainen tohtori
Paul Nogier, korva-akupunktion isä.
Paul Nogier ja hänen keksintönsä
Lyonilainen lääkäri Paul Nogier oli eräs niistä,
joihin George Soulié de Morant’in työ oli tehnyt
vaikutuksen. Hänkin opiskeli kiinalaista akupunktiota ja sen
menetelmiä. Nogierin vastaanotolle ilmaantui vuonna 1951 potilaita,
jolla oli outo arpi korvalehdessä. Kun hän kyseli arven
syytä, hänelle vastattiin että kyse oli iskiaskipujen
poistamisesta korvapisteen polttamisella. Polttamisen oli suorittanut
eräs marseilleslainen kansanparantaja, rouva Barrin. Rouva
Barrin oli oppinut menetelmän isältään, joka
puolestaan oli saanut sen eräältä kiinalaiselta mandariinilta
kiitokseksi vieraanvaraisuudestaan.
Rouva Barrin käytti menetelmää Lyonissa
laittomasti, mutta hyvin tuloksin. Barrinin potilaisiin kuului monia
akateemisesti oppineita ihmisiä ja ehkäpä juuri tästä
syystä hän sai jatkaa laittomia puuhiaan kenenkään
estelemättä.
Ranskalainen korva-, nenä- ja kurkkulääkäri,
tohtori Bonnier oli havainnut nenän sisällä olevien
kuorikoiden eri alueiden vaikuttavan elimistön eri osiin. Hän
oli kehittänyt havaintonsa pohjalta ‘sentroterapian’
eli hermokeskus-terapian, josta Nogierkin oli erittäin kiinnostunut.
Nogier pohdiskeli korvalehden arpien sijaintipaikan
arvoitusta ja hänen alitajuntansa toisteli lääketieteellistä
lausetta ‘iskiaskipu johtuu viidennestä lannenikamasta’.
Pian hän keksikin korvan antiheliksin ja selkärangan nikamien
väliset yhteydet ja ryhtyi kartoittamaan korvalehden ja elimistön
vastaavuuksia Barrinin ‘sentroterapian’ mukaisesti.
Nogierin ympärille kerääntyi yhä kasvava oppilasjoukko
ja korvan kartoittaminen toteutettiinkin osittain ryhmätyönä.
Vuonna 1953 saksalainen tohtori Bachmann julkaisi
eräässä Münchenin saksankielisessä lehdessä
Nogierin tekemän piirroksen korvalehden ja elimistön vastaavuuksista.
Sama piirros ilmestyi erässä kiinalaisessa kansanlääkintää
käsittelevässä lehdessä huhtikuussa 1959. Tuolloin
kiinalaiset myönsivät Nogierin olevan ‘korva-akupunktion
isä’. Tämän jälkeen monet kiinalaiset
ovat esittäneet väitteitä, joiden mukaan korva-akupunktio
olisikin ikivanha kiinalainen hoitokeino. Monet nykyisistä
korvapisteiden nimistä ovat kuitenkin suoria käännöksiä
länsimaisista tieteellisistä anatomisista nimistä.
Tämä on eräs todistus lausahduksesta, jonka mukaan
perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä kaikki
ei suinkaan ole perinteistä, ei kiinalaista eikä lääketiedettä.
Nogierin tutkimukset ovat levinneet maailmalle
erilaisina vääristeltyinä muotoina. Ranskalaiset
julkaisivat tutkimuksiaan liian hätäisesti ja joutuivat
vetämään osan takaisin uusien tutkimustulosten paljastaessa
asioiden todellisemmat laadut.
Kiinalaiset ottivat ranskalaisilta korvan niin
sanotun I-faasin ja rakensivat koko teoriansa ja käytäntönsä
tälle pohjalle. Korvan diagnostiikkaa onkin osoittautunut huomatavasti
monimutkaisemmaksi kuin pelkkien kipupisteiden ja niiden sijaintipaikkojen
arvioinniksi.
Kiinalaisen korva-akupunktion olemuksesta
Kiinalaisen korva-akupunktion eräs piirre liittyy kiinalaisen
lääketieteen mukaiseen korvalehden neulotteluun. Tarkoitan
tällä sitä että kiinalaiset käyttävät
teorioidensa mukaisia pisteyhdistelmiä, vaikka pisteet eivät
itsessään olisi kipeitä. Ranskalaiset hoitavat vain
kipupisteitä. Heidän mielestään muu on turhaa.
Kiinalaista korva-akupunktiota ja sen hoitoreseptejä
voidaan myös käyttää hyväksi opiskeltaessa
kiinalaista lääketiedettä. Jokainen voi itse pyrkiä
selvittämään, miksi jokin piste on sisällytetty
kuhunkin hoitoreseptiin. Prometheus instituutitn kiinalaisen korva-akupunktion
kurssin koulutusmateriaalin II-osa koostuu 190 eri sairauden hoito-ohjeista,
joihin olen liittänyt pienet selitykset eri pisteiden vaikutuksista
erilaisten sairauksien hoidossa.
Korvalehden käyttäminen terapeuttisiin
tarkoituksiin on sikäli yllättävä ja poikkeuksellinen
toimenpide, että on melko mahdotonta edes kuvitella kenenkään
keksivän sitä. No, Paul Nogier kuitenkin keksi sen ja
hänen johtamansa kansainvälinen tutkimusryhmä (GEMMER)
suoritti korvalehden kartoituksen ja tutki diagnoosi- ja terapiamahdollisuudet.
Tämän jälkeen kaikki onkin ollut helppoa. Erilaiset
terapioiden kehittelijät ovat saaneet 'istuutua valmiiseen
pöytään'.
Kaikki Nogierin keksinnön jälkeiset korvalehteen
keskittyneet 'omat' terapiamuodot ovat tavalla tai toisella Nogierilta
lainattuja. Tämä pitää paikkansa kiinalaisen
korva-akupunktion lisäksi myös muista. Nogier ja hänen
ryhmänsä tekivät perusteellista työtä.
He kartoittivat myös korvan käyttömahdollisuudet
erilaisissa psyykkisissä häiriöissä. Ryhmän
kantava jäsen, useita kirjoja julkaissut tohtori René
Bourdiol on koulutukseltaan psykiatri. GEMMER-ryhmän tutkimuksiin
ei kellään ole mitään lisättävää.
Yleensä ottaen 'omiksi keksinnöiksi' nimetyt korvalehteä
käyttävät menetelmät ovat alkuperäisen
menetelmän väärinkäsityksiä tai sen osa-alueita,
joissa ei käytetä hyväksi alan hienoa ja melko monimutkaista
diagnostiikkaa (esimerkiksi potilaan pulssirefleksejä).
On syytä panna merkille että korvan kartoitus
saatettiin loppuun vasta 1980-luvun puolivälissä. Ranskalaisetkin
joutuivat muuttamaan monia aikaisempia käsityksiään.
Heidän varhaiset kirjoituksensa ovat historiallisesti mielenkiintoisia,
mutta eivät terapeuttisesti niinkään käyttökelpoisia.
Koko kartoitusvaiheen ajan kansainväliselle areenalle ilmestyi
muiden kirjoittelemia erilaisia versioita aiheesta. On siis aina
katsottava milloin ja kuka mitäkin on julkaissut, jotta saataisiin
selville tietojen käyttökelpoisuus. Varhaisia ja osittain
virheellisiä julkaisuja ja niiden käännöksiä
ilmestyy jatkuvasti. Monet ‘keksijöistä’ eivät
ole ajan tasalla, vaan dogmatisoituneet joihinkin varhaisiin käsityksiin.
Tämä selittyy yleensä kyvyttömyytenä tai
haluttomuutena seurata kansainvälistä keskustelua aiheesta
ja tehdä omakohtaisia tutkimuksia.
|
